keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Sairaskertomusta

Ihan menee sairaskertomukseksi nyt tama blogi, mutta ei voi mitaan...

Aamulla (tiistai 21.6.) hostellin omistaja soitti ja varasi minulle laakariajan iltapaivalle. Olin aikeissa lahtea ensin katsastamaan Interlakenin vanhaa kaupunkia ja sen jalkeen "kakikellokaupunkia", mutta totesin, etta harvoin kulkevien junien vuoksi molempiin ei ole aikaa. Toisaalta rauhallisen verkkainen paiva olikin ihan mukava ajatus monen vilkkaan paivan jalkeen. Lahdin siis etsimaan vanhaa kaupunkia.


Kaupungin vanha puoli olikin ihanan leppoisa alue ja soin siella ehka halvimman lounaani taalla Sveitsissa Cernia ja itse tehtya lounasta lukuunottamatta. Ja viela oikein kolme ruokalajia alkukeittoineen ja salaatteineen :)

Junaa odotellessani istuin pitkaan joen rannalla kortteja kirjoittaen ja riippuliitajia seuraten. Taalla on aika paljon kaikenlaisia tallaisia extremelajeja tarjolla kokeiltavaksi, mutta enpa ole niita mitaan uskaltanut lahtea yrittamaan.


Leissigenissa laakari oli oikein mukavan ja asiallisen oloinen. Puhui selkeaa englantiakin viela. Han sulki melkein heti pois lintukirppumahdollisuuden, koska vesi oli liian kylmaa siihen. Han siis ilmoitti harmikseni, etta kyseessa on bettwanze eli lude :( Laakkeita han ei enaa antanut, koska olin ne jo edellisena paivana saanut apteekista. Ohjeeksi han antoi, etta vaatteita ym. tulee pitaa auringossa muutama tunti, niin otiaiset lahtevat karkuun.

Valitettavasti aurinkoa riitti vain tunnin verran, joten en saanut vaatteitani ja muuta omaisuuttani ludevapaaksi. Mukava menna seuraavaan paikkaan viemaan luteita eteenpain :S Tiedan, etta minulla on niita tavaroissani, koska iltakavelyn aikana ne kiipesivat joko kengistani, sukistani tai housuistani syomaan nilkkani paukamille. Royhkeita ovat pirulaiset!

Lyhyen tuuletusrykayksen jalkeen alkoi ukkostaa oikein kunnolla ja istuskelin majatalon parvekkeella seuraamassa ukkosrintaman etenemista jarven eri nurkilla. Oli hauskannakoista katsoa, kuinka sadepilvi eteni vuoren ohi ja kuinka siita putoavat pisarat lahestyivat jarven pintaa. En ole sellaista koskaan ennen voinut havaita, mutta nyt se onnistui, koska taustalla oli korkea tumma vuoren rinne.

2 kommenttia:

  1. toivottaan nyt että saat sen kaksi tuntia aurinkoa vaatteillesi. ikäviä ötökoitä :( Rasmus ylpeilee kavereilleen,kun on saanut kummitädiltään kortin ja ihmettelee miten voi olla kesä, kun vuorilla on vielä lunta... hänen mielestään lumi pitää kolata alemmas jotta saadaan se sulaksi :D kekseliäs poika!
    Kiva lukea blogiasi. Ihana oivallus tuo parturi :D
    Mukavaa reissun jatkoa, minä seuraan täällä suomen helteissä sun matkan etenemistä
    T.Piia

    VastaaPoista

Nyt on tilaisuus kommentoida juttujani. Jätä siis puumerkkisi.