Maanantai 4.7. oli matkustuspäivä. Olin säästänyt kämppisteni iloksi pakkaamisen aamun tunteihin ja herännyt sitä varten törkeän aikaisin ehtiäkseni iltapäivän lennolle. Onneksi myös kaksi kämppistäni pakkaili samaan aikaan eli yksin minua on turha syyttää kaikesta melusta.. ;)
Tällä kertaa olin hyvissä ajoin liikkeellä rautatieasemalla ja vaihtojen välillä oli runsaasti aikaa. Silti jännitin oikeastaan koko matkan viimeiseen bussiyhteyteen asti, ovatko kaikki vaihtoyhteydet ajallaan perillä ja ehdinkö ajoissa lentokentälle. Lentoja kun ei mene ihan yhtä tiuhaan kuin junayhteyksiä...
Bussiin istuessani olin niin uupunut kaikesta reissaamisesta, että olisin varmaan itkenyt, jos ympärillä ei olisi ollut niin paljoa ihmisiä. 15 minuutin tirsat tekivät kuitenkin ihmeitä ja jaksoin taas hymyillä.
Hymyjen aiheuttaja oli tällä kertaa vierustoverini, Frankfurtissa asuva italialaismies, joka oli matkalla synnyinseuduilleen Sardiniaan. Minulla ja tällä 73-vuotiaalla entisellä opettajalla ei ollut yhteistä kieltä, mutta tiedän silti nyt aivan valtavasti hänen elämästään: vanhemmista, sisaruksista, vaimosta ja vaimon keväisestä kuolemasta, lapsesta ja tämän perheestä, harrastuksista jne. Kuulin olevani enkeli ja hyvä ihminen ja ties mitä muuta :D
Antoni (ystäville tietenkin Toni) olisi kustantanut minulle lennot Sardiniaan sekä tarjonnut ruuat ja majoitukset sisarensa merenrantatalossa. En nyt tarttunut tällä kertaa tarjoukseen, mutta hän antoi minulle osoitteensa sekä Sardiniaan että Saksaan, jos päätän vaikka ensi kesänä vierailla :D
Lento oli Ryanair-laatua; ei mitään ekstraa, mutta ajoissa perillä. Olin huojentunut, että tekemäni check-in oli selvästikin onnistunut, vaikka sitä hieman etukäteen epäilin.
Äiti ja isä olivat minua vastassa kentällä ja heidän luokseen päästyäni aloitin tavaroiden pakastusurakan. Huomenna on vuorossa saunotusurakka ja lopuksi vielä pyykkäystä. Toivotaan, että näillä menetelmillä kaikki mahdolliset salamatkustajaluteet saadaan pois päiviltä.
Tämä blogi loppuu nyt tähän. Itselleni jäi reissusta epäonnisista tilanteista huolimatta oikein hyvä mieli ja paljon hienoja muistoja.
Kiitos lukijoilleni ja erityisesti niille, jotka uskalsivat kommentinkin jättää! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nyt on tilaisuus kommentoida juttujani. Jätä siis puumerkkisi.