Münster päivä 2

Jospa taas pitkästä aikaa jatkaisi reissublogin päivittämistä. Vielä siis neljä päivää reissutarinaa kerrottavaksi...

Ensimmäinen rakko saavutettu. Kaipa sekin piti tällä matkalla kokea :D Toisaalta enhän ole omistanut näitä kenkiä kuin vähän yli viikon, kun edelliset lensivät postissa pakastimeen Suomeen, eli uudet kengät jalassa.. (Pahimpia virheitä, mitä voi reissulla tehdä :/ )

Mietin kuitenkin, mikähän mahtaa olla päivittäinen kävelymäärä, että onko niillä kengillä kävelty yhdeksän päivän aikana ennemmin 100 vai 200 kilometriä vai enemmänkin. Ois oikeastaan aika hauskaa kyllä tietää. Mutta sen tiedän, että paljon olen kävellyt ja julkisia kulkuneuvoja olen käyttänyt junien lisäksi todella harvoin: Cern-kurssin aikana toki useasti, mutta seuraavan kerran vasta Pariisissa, Amsterdamissa pari kertaa, Haagissa kerran ja tänään (1.7.) kävimme lähikylässä bussilla. Mutta nyt siis jalka päätti, että on rakon aika.

Säätiedotus lupasi tälle päivälle sadetta ja vielä enemmän sadetta. Olimme siis varautuneet sisätiloissa vietettävään päivään museoita kierrellen. Aamu kuitenkin oli aurinkoinen ja Christoph ehdotti, että kävisimme tutustumassa yhteen lähikylään nähdäkseni vähän muutakin kuin vain kaupungin keskustaa.

Kylässä ei oikeastaan ollut hirveästi nähtävää: tiilitaloja,

vanha piispan asunto,

ensimmäisen maailmansodan muistomerkki (toisen maailmansodan muistomerkkejä ei jostain syystä juurikaan Saksassa ole..),

Huomaa häkit kellon yläpuolella.

luonnosuojelualue ja joitakin vanhoja maatiloja. Paikka oli melko nopeasti nähty ja lopun kylässä viettämästämme ajasta istuimme syömässä hulvattoman kokoisia ja älyttömän halpoja jäätelöannoksia paikallisessa jäätelöbaarissa. Vaihtoehdoista teki hieman tiukkaa valita. Niitä kun oli lähemmäs 300.

Kylästä ihmisten ilmoille selvittyämme kävimme katsastamassa Münsterin satama-alueen ja suuntasimme sen jälkeen kaupungin historiamuseoon.

Museossa selvisi, että kaupunki perustettiin aikoinaan luostarin lähistölle. Se oli pitkään katolista aluetta, kunnes 1500-luvun paikkeilla siellä sai vallan anababtismi eli jonkinlainen aikuiskasteuskonto. Tämä uskonto lakkautti rahajärjestelmän, hyväksyi moniavioisuuden miehille (naisille pakollinen avioliitto), ennusti maailmanloppua ja ryhtyi hallitsemaan kaupungin lakia ja järjestystä. Kun katoliset myöhemmin valloittivat kaupungin takaisin, he ensin kiduttivat lahkon kolmea johtajaa, tappoivat heidät sen jälkeen ja ripustivat vielä heidän ruumiinsa kirkontornista roikkuviin häkkeihin varoitukseksi muille. Häkit ovat edelleen paikallaan, ruumiit eivät onneksi enää. Kaupunki on ilmeisesti tänäkin päivänä katolinen saareke protestanttialueen keskellä.

Münster tuhoutui myöhemmin toisessa maailmansodassa lähes täysin, mutta rakennettiin uudelleen varsin nopeasti, pääosin tiiltä hyödyntäen. Kaiken tämän välissä (anababtismi - toinen maailmansota) tapahtui kaikenlaista "kuivakkaa" 30-vuotisine sotineen, prinsseineen jne.

Loppujen lopuksi sadetta ennustaneen päivän ainoa sadekuuro iski meidän ollessa syömässä iltapalaa. Että näin ne ennusteet pitävät paikkansa...

Vaikka majoituksia on monessa kaupungissa tuntunut olevan todella vaikea löytää, on tässä hostellissa ainakin ollut tilaa. Viime yönä neljän hengen dormissa kanssani nukkui vain yksi bisnesmies ja aamulla en nähnyt koko hostellissa ketään. Tänä yönä saan näemmä yksin vallata koko huoneen. En valita :)