Amsterdam

Olipas aika mieltä avartava ja tapahtumarikas päivä täällä liberaalissa Amsterdamissa. (Ti 28.6.)

Aloitin aamun vaihteeksi taas torikierroksella aamupala toiveissani. Halpojen hedelmien lisäksi mukaani tarttui kuitenkin vain uusi huivi eli selvästi huonompi tori aamupalan ostoon kuin Bernissä. Yhtään maistiaistakaan ei ollut tarjolla :/ Matkani varrelle osuneen koulun välitunnilla olleet oppilaat johdattivat minut kuitenkin pian pikkukauppaan, josta sain tuoretta leipää.

Puistoaamiaisen jälkeen oli vuorossa tämän reilin ensimmäinen taidenäyttely. Ihastuin todella van Goghin töihin! Olen ennen tätä nähnyt oikeastaan vain hänen auringonkukka-asetelmansa ja ehkä pari muuta työtä, joista en oikeastaan ole välittänyt. Nyt näkemässäni laajassa kokoelmassa oli kuitenkin aivan ihania ja herkkiä maisematöitä ja maaseudun elämää kuvaavia teoksia. Pari päivää sitten nähty Montmartren kukkula oli töissä aivan toisen näköinen, pelkkää maaseutua, mutta maisema kaupungin yli näkyi niissäkin.

Van Gogh oli muuten 26-vuotias, kun hän päätti ryhtyä taiteilijaksi. Tuolloin hänellä ei itsellään ollut mitään käsitystä, osaako hän piirtää lainkaan. Että näin...

Museossa olisi helposti viettänyt pidemmänkin ajan, mutta olin sopinut lähteväni kämppikseni kanssa kaupunkikierrokselle, joten minun oli kiirehdittävä takaisin ydinkeskustaan, josta kierros lähtisi. Valitettavasti kämppikseni teki oharit, mutta kierros oli silti näkemisen arvoinen.

Opin kolmituntisen opastetun kiertokävelyn aikana muun muassa, että kaupungin talot kärsivät pissaavista englantilaisturisteista ja talojen nurkilla on erilliset pissakourut, jotka palauttavat virtsan pissaajan housuille ja kengille. Muitakin mielenkiintoisuuksia meille kerrottiin, kuten:

- Talot ovat kapeita ja monikerroksisia.

Kaupungin kapein talo.

Niiden yläkerroksiin ei oikein pysty muuttamaan rappuja pitkin. Tästä syystä kaikissa taloissa on ylhäällä vinssi, jonka avulla muuton voi suorittaa ikkunasta. Osa taloista on lisäksi eteenpäin kallellaan, että heiluvat muuttotavarat eivät rikkoisi alimpien kerrosten ikkunoita.
 

- Kannabis on täälläkin laitonta, mutta siitä ei rangaista. Meille jaettiin kierroksella myös opastusvihkonen, miten kannabista käytetään turvallisesti ja mahdollisimman hyvin Amsterdamissa. (Kämppikseni olivat tuskin lukeneet kyseistä vihkosta, mutta aika korkealla olivat käyneet eilen illalla...) Samoin taikasienet ovat laittomia ja niistä rangaistaan, mitä ei tapahtunut ennen vuotta 200*, jolloin 16-vuotias ranskalaistyttö kuoli hallusinaatioidensa johdosta.

Tässä ilmeisesti kaupungin kuuluisin coffee shop, koska siellä kuvattiin Oceans twelve elokuvaa.

- Prostituoidut työskentelevät laillisesti freelancereina ja näemmä myös tiistaisin kello 14 tienoilla. Muutama turhan vähäpukeinen nainen nähty tällekin päivälle. Kuvia en ottanut, eikä olisi edes tullut mieleeni sellaista yrittää. Opas kertoi, että heittävät kuulema virtsaa päälle tai pahoinpitelevät, jos yrität kuvata.

- Punaisten lyhtyjen alueen keskellä on kirkko, jossa aikoinaan saattoi maksaa tekemistään synneistä sopivan sovitusmaksun. Anekauppa kävi kuulema varsin vilkkaana ja maksun saattoi suorittaa myös ennen syntien tekoakin. Kaunista melodiaa soittivat tuon kirkon kellot.

- Amsterdamin korkein kohta on 3 metriä meren pinnan yläpuolella. Normaalisti ollaan 3 metriä meren pinnan alapuolella. Onneksi oma sänkyni on talon ylimmässä kerroksessa, etten ole ensimmäisenä uimassa, jos vesi tulvii kaduille.

- Alankomaalainen juusto ja vohvelit ovat oikein maukkaita.

- Amsterdamissa ei haise, kuten monessa muussa kanaalikaupungissa. Opas kertoi, että kanaalien vesi vaihdetaan joka kolmas päivä uuteen. Valtava operaatio sekin.

Kierros kesti tosiaan kolme tuntia ja punaisten lyhtyjen alueen sekä coffee shopsien lisäksi näin ihania taloja ja valtavan määrän polkupyöriä ja pyöräilijöitä sekä ylitin monta kanaalia. Kaupunki on kaunis, mutta täytyy myöntää, että myös hieman pelottava, vaikka varmasti juurikaan syytä ei ole.

Kierroksen jälkeen istuskelin puistossa pahimmalta paahteelta suojassa jäätelöä syöden ja keräsin voimia jonotusurakkaan päästäkseni katsomaan Anne Frankin taloa. Hävettää myöntää, että olen aloittanut kirjan lukemisen pariinkin kertaan, mutta aina on jäänyt kesken. Saisikohan sen joskus luetuksi..?

Päivällisen jälkeen ajattelin suorittaa hitaan kävelyn hostellille, mutta luonto päätti toisin. Ukkosmyräkästä johtuen tuli tehtyä lähinnä lyhyitä spurtteja katoksen alta toiselle, mutta jalan etenin kuitenkin :)

Illalla kämppikseni lähtivät vaihteeksi yöjalkaan. Jostain syystä minua ei hirveästi pilven poltto heidän kanssaan tällä kertaa kiinnostanut, vaan siirryin aika pian yöpuulle.