Vaeltelua ja raavintaa

Muistatte ehka paukamat, joista olen kirjoittanut. Herasin sunnuntain ja maanantain (20.6.) valisena yona siihen, etta ne paukamat, joita oli muuten koko ajan tullut lisaa, olivat kuin tulessa. Yritin vastustaa kiusausta raapia niita, ja lisasin vain hydrokortisonia, jota onneksi olin alynnyt Suomesta ottaa mukaani, mutta melko turhaan. Aamulla oloni oli kuitenkin parempi, vaikka naytinkin aivan hirvealta: paukamat olivat halkaisijaltaan varmaan sentin tai parin kokoisia ja kun niita oli useita perakkain, ne muodostivat isoja punaisia alueita seka kasvoissa, kasissa etta jaloissa.

Valaistus on huono, mutta siinä osa vasemman käteni paukamista :(

Lahdin kuitenkin urhoollisesti "suorittamaan paivan tehtavaa", joka oli tanaan vuoristoseikkailu. Suuntasin ensin junalla Interlakeniin, josta tallaisen reililipullisenkin oli tyydyttava ostamaan kalliit liput kohti vuoristoa. Ensimmainen etappi, Grindelwald, oli kohteena nimensa puolesta. Minulle on jostain jaanyt paahan, etta Harry Potterissa olisi ollut velho nimelta Grindelwald. En ole tata nyt tarkistanut, eli ei valttamatta olekaan :D mutta siksi paikka kuitenkin valikoitui.

Grindelwaldin keskustasta nousin kaapelihissilla Mannlichenin huipulle ja aloitin patikoinnin panoramapatikointireittia pitkin Kleinen Scheideggeniin. Maisemat olivat aivan upeita ja reitti kunnosta riippumatta varmaan lahes kaikille sopiva (varsinkin, jos kulkee sen nain pain alamakeen ;P ).

Nuoli osoittaa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa -elokuvan kuvauspaikkaa.

Kuvia tuli otettua vaihteeksi taas ihan valtava maara. Mietin jo hieman, riittaakohan ostamani muistikortti lainkaan reissun loppuajalle...

"Eroosiokivistä" oli rakennettu monenlaisia kekoja. Yksi uusi syntymässä.

Yritin kovasti loytaa Eigerin rinteelta edes yhta kiipeilijaa, mutta ehka nyt ei ole kiipeilykausi meneillaan.. Muut ihmiset tosin osoittelivat kovasti rinteille, mutta ehka he kaikki etsivat rinteen reunassa olevia juna-asemien ikkunoita, kuten teki se englantilaismies, jolta asiaa tiedustelin.

Taustalla Eiger.

Alas vuorelta tulin Lautenbrunnenin kautta. Olisin mielellani kaynyt katsomassa vuoren sisalla olevia vesiputouksia, mutta nyt en enaa ehtinyt. Oli tyytyminen vain paivanvalossa nakyviin.

Lautenbrunnenissa kavin vihdoin myos hakemassa helpotusta tukalaan olooni apteekista, jossa myivat minulle antihistamiinia ja jotain viilentavaa voidetta.

Takaisin hostellille paastyani paatin kaantya hostellin omistajan puoleen ja puhua mahdollisista salamatkustajista, joita olin heille mahdollisesti tuonut tahtomattani mukanani. Omistajan kanssa kavimme katsastamassa sangyn ja kun siella ei nakynyt mitaan epaillyttavaa, han kysaisi, olenko kaynyt Sveitsissa uimassa. Han kertoi, etta taalla on mahdollista saada jarvesta ns. duck flea (eli lintukirppu), jossa nappylat ovat juurikin sen nakoisia kuin kasissani on. Mika helpotus! Ei siis mitaan valtavaa operaatiota luteiden tappamiseksi. Pyysin kuitenkin varmuuden vuoksi paasta viela laakarin juttusille, jos hanella olisi antaa vaivaan tasmalaakitys.

Illan vietin sitten paukuroita rasvaillen ja kaunista auringonlaskua ihaillen.

Ai niin, melkein unohtui. Aamulla sain vihdoin yhteytta VR:n ulkomaan palveluihin. Siella sanottiin, etta kylla lipussa tosiaan pitaisi olla UV-leima, mutta se on niin iso, etta ehka konnari ei sita siksi huomannut. Nyt minulla on kuitenkin suora puhelinnumero ongelmatilanteiden varalle koto-Suomeen ja lisaksi skannattuna kuitti ostamastani lipusta. Kiitos aiti ja isa niista :)