Pitäisköhän sitä lentää samantien Suomeen vai onko Sveitsillä vielä jotain uutta tarjottavaa ;) Eilisen aikana näin ja koin nimittäin niin monta perinteistä Sveitsiläisyyteen liitettyä asiaa, että jos vain niitä bongailisin, voisin lähteä kotiin vaika heti...
Meillä oli aamuisen hiukkaskiihdyttimiä ja -ilmaisimia käsitelleen luennon jälkeen vuorossa Geneve Treasure Hunt, jossa saimme hieman Amazing Race -tyyppisesti tehtäväksemme selvitellä erilaisia asioita ympäri kaupunkia erilaisilla kulkuneuvoilla kulkien. Hauska kisa, josta odottelemme nyt kovasti palkintoa, koska jälkikäteen kävi ilmi, että olimme myös ainoa ryhmä, joka kierroksen lopulta kokonaan suoritti :D
Mielestäni tällaisissa kisoissa ehkä parasta ja tarkoituskin tietenkin on, että kaupunki ja sen nähtävyydet tulevat tutuiksi. Kierros esittelikin meille kalliita ostoskatuja, kauniita puistoja, erilaisia patsaita, vanhaa kaupunkia, järvenranta-aluetta, YK:n päämajan seutuja sekä muutamia fyysikkokohteita. Kivan monipuolinen reitti.
Kierros päättyi Edelweiss ravintolaan, josta olimme etukäteen saaneet valita syömämme ruokalajin. Itse valitsin tietenkin Fondüen, koska se jotenkin kuuluu täällä olemiseen. Taustalla meille musisoi kaksi haitaristia, jotka välillä lauloivat ja jodlasivat mukana. Myös alppitorvea kuulimme soitettavan ja sitä olisi päässyt itsekin kokeilemaan. Valitettavasti minulta ei löytynyt riittävästi rohkeutta kokeilemiseen, mutta pari kurssilaista kävi koittamassa äänen saamista. (Toinen sai, toinen ei.) Tarjoilijat olivat tottakai pukeutuneet kansallispukuihin (tai ainakin sellaisilta näyttäviin), seinillä oli berhandilaiskoiramaskotteja ja lehmänkelloja, tuolit olivat sellaiset, mitä voisi kuvitella olevan jossain vuoristomökissän ja turisteja oli paikalla valtava määrä.
Paikka oli siis viimeisenpäälle erilaisia sveitsikliseitä tarjoileva ja vierustoverini oli aivan ahdistuksen partaalla. Hän kun ei ilmeisesti välitä mistään "turistihömpötyksistä", kuten asian ilmaisi. Minusta taas ilta oli hauska kokemus, mutta eihän sellaista tietenkään joka ilta jaksaisi.
Täytyy muuten vielä tähän loppuun kertoa, että kurssin organisaattorimme mukaan alppitorvi on soitin, jota edelleen esimerkiksi maanviljelijät soittavat, jos talossa vaihtuu isäntä. Muitakin soittoajankohtia kuulema on, mutta niistä hän ei tainnut tarkemmin kertoa tai sitten se peittyi jodlauksen alle ;)
Nyt lähden aamupalalle ja tämän päivän ohjelmaa seuraamaan. Kuvia en nyt valitettavasti ehdi lisäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nyt on tilaisuus kommentoida juttujani. Jätä siis puumerkkisi.