Asian ytimestä

Olin maanantai-iltana niin uupunut, etten jaksanut laittaa yhtään ajatusta paperille, joten saatte nyt kahden päivän annin ja ajatukset kerralla. Aika fysiikkapainotteista tekstiä on nyt tiedossa.. Varoitus myös tekstin luotettavuudesta. Joku oikeasti asioista tietävä varmaan pudistelisi päätään, että eihän se noin ole ;)

Kurssi on alkanut oikein mukavasti 16 innokkaan fysiikanopettajan voimin. Joukossa on muun muassa kaksi vuoden opettajaa, opettaja vuoden koulusta ja yksi ainoa yläkoulunopettaja. Oikein hauskaa ja aktiivista porukkaa tuntuu olevan mukana. Yksikään luento ei ole päättynyt vielä ajallaan ja monella luennolla ei olla ehditty puoltakaan suunnitellusta, kun on niin paljon kysymyksiä. Hauskaa tämmönen :)

Vaan käydäänpä ensin läpi maanantain tapahtumat. Aamu alkoi mukavissa merkeissä huomiolla, että olin unohtanut kääntää kännykän kellon oikeaan aikaan ja se herätti paikallista aikaa ennen kuutta. Siinä vaiheessa, kun erehdys paljastui, olimme kämppikseni Pian kanssa jo lähdössä ovesta pihalle, joten aamulenkillehän siitä sitten suunnattiin aamupalan sijaan. Kävimme kiertämässä lähiympäristön pellonlaitoja ja etsimässä oikoreittejä paikasta toiseen. Törmäsimme myös alla olevaan rakennelmaan.

(Kuvassa Globe, jossa kävimme tutustumassa tiistaina. Sisällä on toiminnallinen näyttely maailman rakenteesta ym. Edessä oleva sininen putki taas on sellainen, jossa niitä hiukkasia käsittääkseni kiihdytellään monta sataa metriä maan pinnan alla.)

Päivän varsinainen opetuksellinen anti alkoi tutustumiskäynnillä Atlas koeaseman kontrollihuoneeseen. Atlaksella oli menossa lyhyt seisokki, joten emme päässeet varsinaisesti seuraamaan työntouhua, mutta ei paikka tyhjilläänkään ollut.

Atlas etsii tällä hetkellä niin kutsuttua Higgsin bosonia, joka selittäisi hiukkasfysiikan standardimallin. Atlaksen pääjohtaja on ilmoittanut, että hiukkanen löytyy ensi vuoden loppuun mennessä, joten elämme jännittäviä aikoja ;) Osa meille luennoineista fyysikoista ei ole ollut tästä kyllä ihan yhtä optimistisia, mutta katotaan nyt, kuinka käy.

Atlaksen suomalainen rahakirstunvartija esitteli meille ensin kontrollihuoneen ja piti sen jälkeen myös yleisesittelyn CERNistä. Hän oli kyllä todella innostava selittäjä. Todennäköisesti emme käsitelleet kyseisellä luennolla yhtään sitä mitä piti, sillä hän ehti esitellä meille vain muutaman valmistelemistaan PowerPoint dioista. Keskustelu ajautui kysymysten ansiosta varsin mielenkiintoisiin pohdintoihin fysiikan filosofiasta ja siitä, millaisessa kriisissä fysiikka mahdollisesti piankin on, jos tuota Higgsin bosonia ei löydy. Saa nähdä, millaista fysiikkaa ehkä opetamme muutaman vuoden kuluttua, jos näin käy. Kyseistä herraa olisi kyllä kuunnellut kauemmankin.

Atlaksella katselin muuten elämäni ensimmäisen 3D-elokuvan, joka esitteli koeaseman rakennusvaiheita.

Iltapäivällä sain hieman helpotusta omaan "yksinäiseen ja tuskaiseen" olooni yläkoulunopettajana, kun meille luennoinut kouluyhteistyökoordinaattori painotti, kuinka tärkeää nimenomaan yläkouluikäisiä olisi saada innostumaan hiukkas- ja ydinfysiikasta. Toivottavasti saan täältä jotain keinoja tuohon innostustyöhön. Hän myös mainitsi, että me fysiikanopettajat olemme mahdollisesti ainoita eläviä fyysikoita, jotka meidän oppilaamme tietävät, kun kaikki ne, joiden teorioista (ylä)koulussa puhumme ovat kuolleet jo aikapäiviä sitten. Mielenkiintoinen ajatus...

Tiistaina pääsimme tosiaankin asian ytimeen, kun meille kerrottiin ydin-ydin törmäyksistä. Tai siis ainakin se oli luennon aihe, mutta todellisuudessa emme päässeet lähellekään sitä aihetta, kun pelkän protonin rakenteen selittämiseen meni kolme tuntia (no hyvä on, ehkä siinä tuli samalla käytyä myös standardimalli ja hieman kosmologiaakin). Täytyy sanoa, että ehkä aiheeseen olisi kannattanut perehtyä etukäteen hieman enemmän, sen verran kovaa ja korkealta mentiin. Luennosta jäi ehkä parhaiten mieleen se, että standardimallin laskukaava on aivan älytön, jos sen kokonaan esittää, ja että kvarkkien välillä "risteilevät" gluonit, joiden välillä "risteilevät" taas gluonit ja niin edelleen ilmeiseti loputtomasti. Eli varsin selkeää oli.

Iltapäivällä kuulimme ensin lyhyesti ydinfysiikan tutkimisesta ja suuntasimme sen jälkeen Isolde-koeasemalle Ranskan puolelle (noin 500m majapaikasta). Isoldella oli menossa Jyväskylän yliopiston tutkimus ja yksi tutkijoista (joka oli valvonut varmaan monta päivää kokeita tehden) oli kertomassa meille aiheesta. Mielenkiintoista oli käydä koeasemalla ja asiantuntijoita on hauskaa kuunnella, kun he selittävät innolla omasta aiheestaan.

Yksi tunti tämän koeaseman käyttöä maksaa 10 000 Sveitsin frangia (suunilleen yhtä paljon euroissa), eli halpaa on. Ja koska monet ytimet ovat niin lyhytikäisiä, tutkijoilla voi olla aikaa havainnon tekemiseen reilusti alle sekunti. Nopeaa puuhaa. Tutkimuksiin on kuitenkin valtavat jonot, joten jos nyt sait loistoidean, mitä haluaisit laitteella tutkia, laita pian hakemus vetämään, niin ehkä pääset kolmen-neljän vuoden kuluttua sitä tänne tutkimaan.

Isolden jälkeen kävimme iltapäivällä vielä tutustumassa Microcosmokseen sekä aiemmin mainitsemaani Globeen. Molemmat ovat käsittääkseni ilmaisia käyntikohteita, eli jos olet kiinnostunut maailman synnystä tai maailman rakenteesta, niin sinne vaan tutustumaan.

Nyt kuitenkin muiden asioiden äärelle. Palailen.