Serpentiiniteillä

Vihdoin löysin taas koneen, että voin jatkaan blogin päivittämistä. Tässä torstain tapahtumia viikko sitten. Ette arvaakaan, miten paljon kaikkea (valitettavasti aika kurjaa :/ on tapahtunut sen jälkeen), mutta niistä myöhemmin, kunhan sinne asti ehdin...

Wohoo!! Olen matkustanut junalla serpentiinitietä ylöspäin :) Reitti Montreaux - Zweisimmer (en nyt pääse tarkistamaan, onko kirjoitusasu oikein) oli aivan upea! Juna oli niin sanottu panoramajuna, jossa seinät olivat lähes pelkkää ikkunaa ja katto samoin. Kun vielä penkit oli järjestetty sopivasti, oli näkymät joka puolelle mahtavia. (Täällä Sveitsissä kyllä yleisesti  junat on varustettu isoilla ikkunoilla, joista ulos on hyvä tiirata.)

Ensimmäiset yli puoli tuntia kiivettiin Montreaux'stä mutkitellen vuorelle, josta sitten jatkettiin matkaa ihanien ruohikkoisten vuorenrinteiden läpi jyrkkien rotkojen reunaa ja hauskojen kylien halki eteenpäin. Eikä loppumatka eteenpäin Berniinkään yhtään sen hullumpaa maisemaa ollut, vaikka junalla ei enää mitään hienoa nimeä ollutkaan.

Matkan varrella muuttui moni asia. Lähtöpaikkahan oli lähes välimerellinen Montreaux kerrostaloineen ja ranskankielisine ihmisineen. Vuoristossa saattoi taas katsella ja ihailla perinteisellä tyylillä rakennettuja tummia puutaloja, joissa oli valtavat monikulmaiset katot. Perille päästyä kieli oli muuttunut vaivihkaa Sveitsin saksaksi ja rakennustyyli taas ihan muuksi.

Oikeasti on ihan vaikeuksia puhua mitään kieltä, kun ei osaa ranskaa, mutta on sitä nyt jo tottunut käyttämään tervehdyksissä jne. Saksaa ehkä osais ihan vähän enemmän, mutta kun nämä pahukset puhuvat siitäkin omaa murrettaan, jota ei ymmärrä eikä mitenkään osaa.

Oman lisänsä kielisoppaan tuo tietysti englanti, jota käytän hostellissa ja silloin kun selviää, etten ole ymmärtänyt mitään, mitä se toinen siinä selittää ;) Vanhempien kanssa puhuttiin suomea ja tänään sain itselleni lisäksi suomenkielisen paikallisoppaan, joten äidinkielikään ei pääse unohtumaan.

Paikallisoppaani Silja on itse asiassa työkaverini siskontyttö ja käynyt lähinnä kai vain syntymässä Suomessa. Oli aika kivaa kiertää kaupunkia paikallisen kanssa, joka myös tunsi paikat ja osasi suositella eri kohteita.

Hieno kellariravintola, jota en ilman vinkkiä olisi nähnyt.

Bern on myös Unesco-kaupunkeja. Sen vanha keskusta on täynnä ihania vanhoja rakennuksia ja suihkulähteitä ja onpahan taas "fyysikollekin" nähtävä: Einstein on asunut täällä, joten museoon taitaa taas tie viedä :)

Huomaa talojen kellariluukut, joiden takaa löytyi kauppoja ja baareja.

Bernin astronominen kello

Siljan kanssa pohdimme mm. eroja suomalaisten ja sveitsiläisten välillä. Minusta on ainakin hauskaa, kuinka täällä kouluikäisetkin pojat aina kättelevät, kun tapaavat soisiaan. Niin ja tyttöjä/naisia sitten poskisuukotellaan.. Ravintolassakin olen nähnyt asiakkaiden kättelevän tarjoilijaa useaan kertaan. Mietin, tuntevatko he toisensa vai onko se vain paikallinen tapa kiittää hyvästä ruuasta.

Siljan palattua omien askareidensa ääreen, Bernissä alkoi sataa, joten oma kierrokseni kaupungilla jäi aika lyhyeksi. Illan vietinkin hostellilla katsellen kahden meksikolaisen kanssa elokuvaa, jonka nimi jäi tuntemattomaksi. Elokuva itsessään oli kuitenkin viihdyttävä.

Illalla huomasin nukkumaan mennessäni ilokseni saaneeni jälleen kämppäkaveriksi vanhan kuorsaavan miehen. Voi älytöntä! Onneksi korvatulpilla nukkuminen sujuu jo melkein rutiinilla ;)