Epaonnea

Ensinna iloista juhannusta sinne Suomeen taalta Pariisista! Blogi paivittyy valitettavan hitaanlaisesti.. Teksteja on valmiina kylla, mutta paivittamaan en ole ehtinyt tai pystynyt. No nyt taas korjaan hieman tilannetta. Kuvat ilmestyvat tekstien joukkoon ehka vasta reissun jalkeen.

Mitahan sita sanoisi viime viikon perjantaista? Eihan se vaan ollut 13. paiva?

Herasin hyvin nukutun yon jalkeen mielessani jalleen kaksi suunnitelmaa paivan varalle. Ensimmainen ajatua oli lahtea Luzerniin, kuten olin etukateen suunnitellut. Toisaalta uni olisi maistunut pidempaankin ja paiva Bernissa houkutti. Mielessa pyori kuitenkin Siljan varoitukset, etta viikonlopun tienoille on luvattu sadetta, ja se sai paattamaan suunnaksi Luzernin, koska ulkona naytti aurinkoiselta. Bernissahan olin jo aurinkoisella saalla kierrellyt ja tiedossa olisi ollut lahinna sisatiloissa museoiden kiertelya. Lahdin siis kohti rautatieasemaa.

Matkalla asemalle tein muuten yhden oivalluksen, josta te muut voitte todennakoisesti tuntea ylemmyytta, koska olette tienneet taman aina. Nain nimittain eraassa kadunvarsiliikkeessa miehen istumassa vaahtoa leukaperissaan. Nelja nuorta miesta seurasi sivusta ammattilaisen tyoskentelya ja esitti todennakoisesti visaisia kysymyksia tai ehdottivat muodikasta leikkausta. Joka tapauksessa mina tein oivalluksen mista sana partusi oikein tulee :)

Luzern oli sekin taas oikein kaunis kaupunki. Sinne johtava nopeampi junareitti ei sitavastoin suurta silmanruokaa tarjonnut. Luzernin erikoisuuksia muihin nakemiini Sveitsin kaupunkeihin (ja moneen muuhun kaupunkiin myos) ovat ainakin joen yli kulkevat puiset katetut kavelysillat; joiden kattopuomien valissa on vanhoja maalauksia.

Toinen erikoisuus on  keskustan yhdella reunalla kulkeva muuri; josta kohoaa toistakymmenta tornia, joista ainakin osaan paasee kiipeamaan maisemia ihailemaan. Minun kuntoni riitti kipuamaan vuorelle; jolla muuri sijaitsi; seka puoleentoista torniin. Se riitti talla kertaa maisemiksi ;)

Ehka kolmas erikoisuus verrattuna tahan mennessa nakemiini Sveitsin kaupunkeihin olivat koko talon julkisivun peittavat maalaukset ja koristelut; joita keskustasta loytyi useita.

Junamatkan takaisin otin pidemman kaavan kautta. Muistelin nimittain siskoni reilatessaan viime kevaana tehneen samoin ja han taisi silloin mainita, etta pidempi reitti oli kauniimpi. Voin kylla yhtya tuohon mielipiteeseen. Juna kulki ihanien ruohikkoisten vuorten ja kauniiden rakennusten ohi.

Ihmettelin monen talon pihalla olleita juhannussalon nakoisia rakennelmia ja mietin, juhlitaanko taallakin juhannusta talla tavoin. Lopulta uskaltauduin kysymaan minua vastapaata istuneilta nuorilta miehilta, mista oikein on kyse. He kertoivat, etta taloihin, joissa salko on, on askettain syntynyt lapsi ja perheen ystavat ovat tehneet salon perheelle lahjaksi. Selvisi siis tamakin helposti kysymalla :) Ois varmaan pitanyt kysya myos syyta talojen valtaville katoille, mutta en sitten enaa viitsinyt.

Miesten lahdettya alkoi sitten tapahtua. Konnari oli jo kerran tarkistanut lippuni, mutta nyt kierteli viela toinen, joka tarkasti kaikkien liput. Minun kohdallani han katseli lippua kauan monesta kulmasta. Valilla han kavi asemalla junan pysahdyttya ja palasi lippuni kanssa takaisin vasta pitkan ajan kuluttua ilmoittaakseen, etta lippuni ei ole voimassa. Han kertoi, ettei loyda lipustani UV-leimaa, joka siina pitaisi olla ja nain ollen olen ilmeisesti ostanut lipun mustastaporssista ja matkustan siis kaytannossa ilman lippua. Yritin selittaa, etta olen ostanut lipun ihan VR:n lipunmyynnista, mutta milla voisin todistaa vaitteeni oikeaksi?

Konnari otti lipun haltuunsa ja sanoi, etta menemme Bernin asemalla SBB:n toimistoon selvittamaan asiaa. Olipa kiva istua junassa loppumatka ja miettia, mita ihmetta voin tehda. Kello oli silloin Suomen aikaa jo yli kahdeksan ja viikonloppu tulossa, joten kehenkaan VR:lla ei taitaisi saada yhteytta.

SBB:n toimistolla virkailijat pyorittelivat lippuani ympari ja etsivat erilaisia tunnisteita, joiden avulla sen voisi tunnistaa oikeaksi. Keskustelu kaytiin saksaksi, joten en sita ymmartanyt, mutta jotenkin minulle jai tunne, etta toimiston vaelle riitti, kun kulmassa oli VR:n logo. Muu ei heita juuri kiinnostanut.

Lopulta konnari sanoi minulle, etta hanesta lippu on vaarennos, mutta han ei halua enaa tuhlata siihen aikaansa, koska tama ei ole hanen yhtionsa; Sen jalkeen han kirjoitti kolmella kielella kirjelman, jota en kylla aio kenellekaan konnarille vapaaehtoisesti nayttaa, ja otti valokuvat lipustani seka yhteystiedoistani. Onneksi sain kuitenkin lippuni takaisin. Hieman jalkoja tutisutti siella toimistolla ja viela hostellille palatessakin.

Voin kertoa, etta ainakaan viela kukaan muu ei ole lippuni aitoutta epaillyt. Sen sijaan paivan toinen kurjuus on aiheuttanut enemman ongelmia. Se toinen kurjuus olivat aamulla kasistani loytyneet paukamat. Ehka osa arvaa, mita ne olivat ja osa tietaakin, mutta viela tuolloin en itse halunnut ajatella niiden olevan muuta kuin aurinkoihottumaa tai vastaavaa.

Ilta kului mukavasti hostellilla ensin Sveitsissa asuneen pakistanilaisnaisen ja Ruotsissa asuvan thaimaalaisnaisen kanssa tuttavuutta tehden ja sen jalkeen blogia kirjoittaen. Talla kertaan ei kuorsaajia huoneessa ;P