Lähdin Münsteristä aamulla ensimmäisenä metsästämään internetkahvilaa. Olin illalla huomannut, etten ollutkaan kirjoittanut ylös ohjeita seuraavan hostellin löytämiseksi. Valitettavasti hostellin ehkä vuodelta -90 oleva tietokone oli rikki, joten nettiin sillä ei ollut asiaa, vaan oli löydettävä kaupungista jokin muu paikka, jossa internettiin pääsisi.
Kahvilassa sohelsin reittiohjeiden lisäksi pikaisesti myös lentoni check-inin. Todennäköisesti sohlasin sen jotenkin pieleen, koska myöhemmin päivällä tuli sähköpostiini muistutus sen tekemisestä. Toivottavasti ottavat kuitenkin lennolle mukaan...
Junassa ei vaihteeksi ollut taas yhtään vapaata paikkaa, joten vietin matkan käytävämajoituksessa monen muun kanssa tälläkin kertaa. Puheisiin päädyin Moskovasta Münsteriin 6-vuotiaana muuttaneen tytön kanssa, jolla oli edellisenä päivänä ollut lukion valmistujaiset ja hän oli nyt matkalla Ranskaan parin viikon kielikurssille. Matka siis onneksi sujui rattoisasti rupatellen.
Kölnissä vastassa oli täysi kaaos asemalla. Luulin, että kyse olisi ollut lukion valmistujaisia juhlineista nuorista, mutta hostellin respa tyrmäsi tämän ajatuksen. Hän kertoi, että kaupungissa on tänä viikonloppuna sekä reggae-festivaalit että gay pride ja siksi on paljon väkeä. Myöhemmin illalla selvisi, että aseman täysi kaaos johtui kuitenkin Bonnin lähellä järjestettävästä ilmaisesta Rhein-festivaalista, jonne väki oli matkalla. Juniin ei siis mitenkään mahtunut sisään (ei olisi mahtunut ilman rinkkaa ja reppuakaan). Väki oli niin tolkuttomassa humalassa, että niiden puolesta sai ihan pelätä, etteivät horjahda junan alle.
Illalla irlantilainen kämppikseni ihmetteli eikö moinen julkijuopottelu ole täällä kiellettyä, kuten se on kuulema Irlannissa. Hän oli sullonut itsensä yhteen junaan mukaan, koska halusi päästä Haribon tehdaskierrokselle, mutta kertoi matkan olleen täysi fiasko. Hän oli ollut kaljalla kuorrutettu päästyään perille (tunnin myöhässä), joutunut käyttämään väkivaltaa päästäkseen junasta pihalle ja kaiken huipuksi tehdas oli mennyt juuri kiinni, kun hän oli päässyt perille. Jotenkin omassa surkeassa mielentilassani illalla oli mukava kuulla toisenkin surkeudesta :D
Se kaikkein ikävin asia päivässäni oli kuitenkin se, etten saanut koko päivänä kiinni kaveriani, jonka luona minun piti alunperin majoittua ja jonka kanssa oli tarkoitus viettää oikeastaan koko viikonloppu. Olen laittanut hänelle useita tekstiviestejä päivän aikana, soittanut tasaisin väliajoin ja jättänyt viestin vastaajaan. Vietin iltapäivän kaupungin kaduilla internetkahvilaa etsien (Ei todellakaan ihan helppo homma!) (Osaisitko muuten kertoa, missä sijaitsee oman kaupunkisi internetkahvila? Vai onko sellaista edes olemassa?), kun ajattelin hänen lähettäneen minulle sähköpostia, jos puhelimessa on vikaa. Mutta ei kerrassaan mitään. Olen aika huolissani, mitä hänelle oikein on tapahtunut.
Ystäväni mystisestä katoamisesta johtuen koko päivä oli aika synkkä enkä oikein osannut tehdä mitään järkevää. Kaupunki itsessään oli minulle myös entuudestaan tuttu, koska tapasin täällä kolme vuotta sitten nämä samaiset kaverini kuin tälläkin reissulla. Niinpä päädyin vain seilaamaan kaupungin katuja ristiin rastiin sekä istuskelemaan joen rannalla.
Kuten mainitsin, kaupungissa oli samaan aikaan kaksi festivaalia meneillään. Reggaeihmisiä ei ihan hirveästi katukuvassa näkynyt, mutta rautatieasemalla rastapäivä oli paljon liikkeellä. Gay pride taas oli levittäytynyt kaupungin vanhan keskustan alueelle niin laajalti, että siltä ei voinut välttyä. Hauskaa näytti kaikilla olevan niin kaupungilla kuin illalla hostellillakin.
Köln on varmasti hauskempi kaupunki kuin mitä pystyn teille nyt siitä kertomaan. Tuomiokirkko on ainakin hulppea ilmestys ja vierailun arvoinen.
Ai niin. Vielä pakko mainita, kun tuli mieleen.. Kölnin sinfoniaorkesterille on rakennettu upea konsertti- ja harjoittelusali aivan tuomiokirkon viereen. Vaan eipä ole sen suunnittelija tainnut ajatella asiaa aivan loppuun asti. Salin katto on nimittäin maan tasalla ja sen päällä on kiva aukio, josta näkyy joelle. Harjoitusten ja konserttien aikana aukion reunoja on kuitenkin pakko vahtia 10 miehen voimin, että kukaan ei astu sille. Äänet kun kuuluvat saliin ja häiritsevät soittamista ja kuuntelua. Fiksua suunnittelua...
Takana tuomiokirkko ja vasemmalla konserttitalon aula. Etualalla taas on aukio, jonka alla on konserttisali. Ei kävele ihmisiä aukiolla ei ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nyt on tilaisuus kommentoida juttujani. Jätä siis puumerkkisi.