Takaisin Suomeen

Maanantai 4.7. oli matkustuspäivä. Olin säästänyt kämppisteni iloksi pakkaamisen aamun tunteihin ja herännyt sitä varten törkeän aikaisin ehtiäkseni iltapäivän lennolle. Onneksi myös kaksi kämppistäni pakkaili samaan aikaan eli yksin minua on turha syyttää kaikesta melusta.. ;)

Tällä kertaa olin hyvissä ajoin liikkeellä rautatieasemalla ja vaihtojen välillä oli runsaasti aikaa. Silti jännitin oikeastaan koko matkan viimeiseen bussiyhteyteen asti, ovatko kaikki vaihtoyhteydet ajallaan perillä ja ehdinkö ajoissa lentokentälle. Lentoja kun ei mene ihan yhtä tiuhaan kuin junayhteyksiä...

Bussiin istuessani olin niin uupunut kaikesta reissaamisesta, että olisin varmaan itkenyt, jos ympärillä ei olisi ollut niin paljoa ihmisiä. 15 minuutin tirsat tekivät kuitenkin ihmeitä ja jaksoin taas hymyillä.

Hymyjen aiheuttaja oli tällä kertaa vierustoverini, Frankfurtissa asuva italialaismies, joka oli matkalla synnyinseuduilleen Sardiniaan. Minulla ja tällä 73-vuotiaalla entisellä opettajalla ei ollut yhteistä kieltä, mutta tiedän silti nyt aivan valtavasti hänen elämästään: vanhemmista, sisaruksista, vaimosta ja vaimon keväisestä kuolemasta, lapsesta ja tämän perheestä, harrastuksista jne. Kuulin olevani enkeli ja hyvä ihminen ja ties mitä muuta :D

Antoni (ystäville tietenkin Toni) olisi kustantanut minulle lennot Sardiniaan sekä tarjonnut ruuat ja majoitukset sisarensa merenrantatalossa. En nyt tarttunut tällä kertaa tarjoukseen, mutta hän antoi minulle osoitteensa sekä Sardiniaan että Saksaan, jos päätän vaikka ensi kesänä vierailla :D

Lento oli Ryanair-laatua; ei mitään ekstraa, mutta ajoissa perillä. Olin huojentunut, että tekemäni check-in oli selvästikin onnistunut, vaikka sitä hieman etukäteen epäilin.

Äiti ja isä olivat minua vastassa kentällä ja heidän luokseen päästyäni aloitin tavaroiden pakastusurakan. Huomenna on vuorossa saunotusurakka ja lopuksi vielä pyykkäystä. Toivotaan, että näillä menetelmillä kaikki mahdolliset salamatkustajaluteet saadaan pois päiviltä.

Tämä blogi loppuu nyt tähän. Itselleni jäi reissusta epäonnisista tilanteista huolimatta oikein hyvä mieli ja paljon hienoja muistoja.
Kiitos lukijoilleni ja erityisesti niille, jotka uskalsivat kommentinkin jättää! :)

Bonn

Beethoven

Vikaa päivää viedään (su 3.7.). Huomenna on lento takaisin Suomeen.

Lähdin aamulla Bonniin, tuohon Länsi-Saksan pääkaupunkiin. Olen vieraillut kaupungissa kolmisen vuotta sitten, kuten Kölnissäkin, joten voin kertoa, että siellä on turistinähtävyyksistä ainakin Beethovenin syntymäkoti sekä entisiä parlamenttirakennuksia. Niissä vierailin silloin edellisellä kerralla, joten tällä kertaa ohjelmassa oli muuta.

Tänään päivä oli pyhitetty pääosin kavereiden tapaamiselle. Katja, jonka kanssa jaoin asunnon vaihtovuonnani Prahassa, asuu Bonnissa ja toinen vaihtarikaverini Thomas tuli entiseen opiskelukaupunkiinsa minua tapaamaan. Vietimmekin päivän pääosin istuen kahviloissa, ravintoloissa ja puistonpenkeillä kuulumisia vaihtaen. Minulle, jo aika väsyneelle matkalaiselle, tällainen rauhallinen oleilupäivä sopi mainiosti :)

No, pitihän sitä nyt vähän kulttuuria tällekin päivälle annostella.. Kävimme tutustumassa Saksan lähihistorian museoon, joka lähti vaihteeksi liikkeelle vasta sodanjälkeisistä ajoista, 50-luvulta. Oli hauskaa huomata, kuinka paljon yhteista kulttuurihistoriaa meillä on saksalaisten kanssa, TV-ohjelmia, musiikkia jne. Nukkumatin laulu oli muuten yllättäen eri Saksassa ja Suomessa, kun niitä siellä kovaan ääneen veisasimme :) Sisäänpääsy museoon oli ilmainen, joten sinne vaan kaikki mielenkiintoista museota tutkimaan.

Illalla kävimme vielä kuuntelemassa jazzia. Taisi muuten olla ensimmäinen konsertti tällä reissulla. Yllättävää! Katja oli kutsunut mukaan omia paikallisia ystäviään ja seuraan liittyi lisää heidän ystäviään. Pian meitä oli koolla hauska sekalainen seurakunta, joka puhui vaihtelevasti englantia, saksaa, ranskaa ja suomea. Ja musiikista pidin kovasti.

Hauska viimeinen päivä ja ilta! Nyt pakkaamaan.

... ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon...

Tuntuu kuuluvan asiaan, että matkan loppua kohden tapahtuu väsähtäminen. Edellisellä reilireissulla totesin viimeisten päivien koittaessa, että kuukausi on liian pitkä aika reissata yhteen menoon. Ja mitä olin oppinut tuosta? En sitten yhtään mitään. Onkin ehkä luonnollista, että tulee niitä huonoja päiviä, jolloin oikein mikään ei tunnu kivalta. Tänään oli sellainen päivä.

Lähdin Münsteristä aamulla ensimmäisenä metsästämään internetkahvilaa. Olin illalla huomannut, etten ollutkaan kirjoittanut ylös ohjeita seuraavan hostellin löytämiseksi. Valitettavasti hostellin ehkä vuodelta -90 oleva tietokone oli rikki, joten nettiin sillä ei ollut asiaa, vaan oli löydettävä kaupungista jokin muu paikka, jossa internettiin pääsisi.

Kahvilassa sohelsin reittiohjeiden lisäksi pikaisesti myös lentoni check-inin. Todennäköisesti sohlasin sen jotenkin pieleen, koska myöhemmin päivällä tuli sähköpostiini muistutus sen tekemisestä. Toivottavasti ottavat kuitenkin lennolle mukaan...

Junassa ei vaihteeksi ollut taas yhtään vapaata paikkaa, joten vietin matkan käytävämajoituksessa monen muun kanssa tälläkin kertaa. Puheisiin päädyin Moskovasta Münsteriin 6-vuotiaana muuttaneen tytön kanssa, jolla oli edellisenä päivänä ollut lukion valmistujaiset ja hän oli nyt matkalla Ranskaan parin viikon kielikurssille. Matka siis onneksi sujui rattoisasti rupatellen.

Kölnissä vastassa oli täysi kaaos asemalla. Luulin, että kyse olisi ollut lukion valmistujaisia juhlineista nuorista, mutta hostellin respa tyrmäsi tämän ajatuksen. Hän kertoi, että kaupungissa on tänä viikonloppuna sekä reggae-festivaalit että gay pride ja siksi on paljon väkeä. Myöhemmin illalla selvisi, että aseman täysi kaaos johtui kuitenkin Bonnin lähellä järjestettävästä ilmaisesta Rhein-festivaalista, jonne väki oli matkalla. Juniin ei siis mitenkään mahtunut sisään (ei olisi mahtunut ilman rinkkaa ja reppuakaan). Väki oli niin tolkuttomassa humalassa, että niiden puolesta sai ihan pelätä, etteivät horjahda junan alle.

Illalla irlantilainen kämppikseni ihmetteli eikö moinen julkijuopottelu ole täällä kiellettyä, kuten se on kuulema Irlannissa. Hän oli sullonut itsensä yhteen junaan mukaan, koska halusi päästä Haribon tehdaskierrokselle, mutta kertoi matkan olleen täysi fiasko. Hän oli ollut kaljalla kuorrutettu päästyään perille (tunnin myöhässä), joutunut käyttämään väkivaltaa päästäkseen junasta pihalle ja kaiken huipuksi tehdas oli mennyt juuri kiinni, kun hän oli päässyt perille. Jotenkin omassa surkeassa mielentilassani illalla oli mukava kuulla toisenkin surkeudesta :D

Se kaikkein ikävin asia päivässäni oli kuitenkin se, etten saanut koko päivänä kiinni kaveriani, jonka luona minun piti alunperin majoittua ja jonka kanssa oli tarkoitus viettää oikeastaan koko viikonloppu. Olen laittanut hänelle useita tekstiviestejä päivän aikana, soittanut tasaisin väliajoin ja jättänyt viestin vastaajaan. Vietin iltapäivän kaupungin kaduilla internetkahvilaa etsien (Ei todellakaan ihan helppo homma!) (Osaisitko muuten kertoa, missä sijaitsee oman kaupunkisi internetkahvila? Vai onko sellaista edes olemassa?), kun ajattelin hänen lähettäneen minulle sähköpostia, jos puhelimessa on vikaa. Mutta ei kerrassaan mitään. Olen aika huolissani, mitä hänelle oikein on tapahtunut.

Ystäväni mystisestä katoamisesta johtuen koko päivä oli aika synkkä enkä oikein osannut tehdä mitään järkevää. Kaupunki itsessään oli minulle myös entuudestaan tuttu, koska tapasin täällä kolme vuotta sitten nämä samaiset kaverini kuin tälläkin reissulla. Niinpä päädyin vain seilaamaan kaupungin katuja ristiin rastiin sekä istuskelemaan joen rannalla.

Kuten mainitsin, kaupungissa oli samaan aikaan kaksi festivaalia meneillään. Reggaeihmisiä ei ihan hirveästi katukuvassa näkynyt, mutta rautatieasemalla rastapäivä oli paljon liikkeellä. Gay pride taas oli levittäytynyt kaupungin vanhan keskustan alueelle niin laajalti, että siltä ei voinut välttyä. Hauskaa näytti kaikilla olevan niin kaupungilla kuin illalla hostellillakin.

Köln on varmasti hauskempi kaupunki kuin mitä pystyn teille nyt siitä kertomaan. Tuomiokirkko on ainakin hulppea ilmestys ja vierailun arvoinen.

Ai niin. Vielä pakko mainita, kun tuli mieleen.. Kölnin sinfoniaorkesterille on rakennettu upea konsertti- ja harjoittelusali aivan tuomiokirkon viereen. Vaan eipä ole sen suunnittelija tainnut ajatella asiaa aivan loppuun asti. Salin katto on nimittäin maan tasalla ja sen päällä on kiva aukio, josta näkyy joelle. Harjoitusten ja konserttien aikana aukion reunoja on kuitenkin pakko vahtia 10 miehen voimin, että kukaan ei astu sille. Äänet kun kuuluvat saliin ja häiritsevät soittamista ja kuuntelua. Fiksua suunnittelua...

Takana tuomiokirkko ja vasemmalla konserttitalon aula. Etualalla taas on aukio, jonka alla on konserttisali. Ei kävele ihmisiä aukiolla ei ;)

Münster päivä 2

Jospa taas pitkästä aikaa jatkaisi reissublogin päivittämistä. Vielä siis neljä päivää reissutarinaa kerrottavaksi...

Ensimmäinen rakko saavutettu. Kaipa sekin piti tällä matkalla kokea :D Toisaalta enhän ole omistanut näitä kenkiä kuin vähän yli viikon, kun edelliset lensivät postissa pakastimeen Suomeen, eli uudet kengät jalassa.. (Pahimpia virheitä, mitä voi reissulla tehdä :/ )

Mietin kuitenkin, mikähän mahtaa olla päivittäinen kävelymäärä, että onko niillä kengillä kävelty yhdeksän päivän aikana ennemmin 100 vai 200 kilometriä vai enemmänkin. Ois oikeastaan aika hauskaa kyllä tietää. Mutta sen tiedän, että paljon olen kävellyt ja julkisia kulkuneuvoja olen käyttänyt junien lisäksi todella harvoin: Cern-kurssin aikana toki useasti, mutta seuraavan kerran vasta Pariisissa, Amsterdamissa pari kertaa, Haagissa kerran ja tänään (1.7.) kävimme lähikylässä bussilla. Mutta nyt siis jalka päätti, että on rakon aika.

Säätiedotus lupasi tälle päivälle sadetta ja vielä enemmän sadetta. Olimme siis varautuneet sisätiloissa vietettävään päivään museoita kierrellen. Aamu kuitenkin oli aurinkoinen ja Christoph ehdotti, että kävisimme tutustumassa yhteen lähikylään nähdäkseni vähän muutakin kuin vain kaupungin keskustaa.

Kylässä ei oikeastaan ollut hirveästi nähtävää: tiilitaloja,

vanha piispan asunto,

ensimmäisen maailmansodan muistomerkki (toisen maailmansodan muistomerkkejä ei jostain syystä juurikaan Saksassa ole..),

Huomaa häkit kellon yläpuolella.

luonnosuojelualue ja joitakin vanhoja maatiloja. Paikka oli melko nopeasti nähty ja lopun kylässä viettämästämme ajasta istuimme syömässä hulvattoman kokoisia ja älyttömän halpoja jäätelöannoksia paikallisessa jäätelöbaarissa. Vaihtoehdoista teki hieman tiukkaa valita. Niitä kun oli lähemmäs 300.

Kylästä ihmisten ilmoille selvittyämme kävimme katsastamassa Münsterin satama-alueen ja suuntasimme sen jälkeen kaupungin historiamuseoon.

Museossa selvisi, että kaupunki perustettiin aikoinaan luostarin lähistölle. Se oli pitkään katolista aluetta, kunnes 1500-luvun paikkeilla siellä sai vallan anababtismi eli jonkinlainen aikuiskasteuskonto. Tämä uskonto lakkautti rahajärjestelmän, hyväksyi moniavioisuuden miehille (naisille pakollinen avioliitto), ennusti maailmanloppua ja ryhtyi hallitsemaan kaupungin lakia ja järjestystä. Kun katoliset myöhemmin valloittivat kaupungin takaisin, he ensin kiduttivat lahkon kolmea johtajaa, tappoivat heidät sen jälkeen ja ripustivat vielä heidän ruumiinsa kirkontornista roikkuviin häkkeihin varoitukseksi muille. Häkit ovat edelleen paikallaan, ruumiit eivät onneksi enää. Kaupunki on ilmeisesti tänäkin päivänä katolinen saareke protestanttialueen keskellä.

Münster tuhoutui myöhemmin toisessa maailmansodassa lähes täysin, mutta rakennettiin uudelleen varsin nopeasti, pääosin tiiltä hyödyntäen. Kaiken tämän välissä (anababtismi - toinen maailmansota) tapahtui kaikenlaista "kuivakkaa" 30-vuotisine sotineen, prinsseineen jne.

Loppujen lopuksi sadetta ennustaneen päivän ainoa sadekuuro iski meidän ollessa syömässä iltapalaa. Että näin ne ennusteet pitävät paikkansa...

Vaikka majoituksia on monessa kaupungissa tuntunut olevan todella vaikea löytää, on tässä hostellissa ainakin ollut tilaa. Viime yönä neljän hengen dormissa kanssani nukkui vain yksi bisnesmies ja aamulla en nähnyt koko hostellissa ketään. Tänä yönä saan näemmä yksin vallata koko huoneen. En valita :)

Saksaan

Torstaina (30.6.) herättelin varmaan ensitöikseni kaikki kämppikseni aamuisella pakkausurakallani. Olin kuitenkin ilokseni hyvissä ajoin rautatieasemalla ja jo yhden maissa Saksan puolella Münsterissä.

Junamatka oli itse asiassa huomattavasti helpompi kuin kuvittelin. Deutsche Bahnin sivut nimittäin tarjosivat monenlaista kummallista matkavaihtoehtoa. Kävi kuitenkin ilmi, että ne kummallisimmat olivat jonnekin Berliinin lähellä sijaitsevaan Munster Örtzeen. Nyt selvisin kuitenkin helpolla, vain kaksi vaihtoa.

Münsterissä minua oli vastassa vaihtoaikainen ystäväni Christoph. Hänen kanssaan kiersimme paikallista järveä ympäri

Käsittääkseni natsit rakensivat aikoinaan tämän järven kapeasta joen uomasta.

Ei, se ei ole uimakoppi vaan taidetta. Vesi ei ole kuulema edes uimakelpoista.

ja tutustuimme kaupungin keskustan nähtävyyksiin sekä kävimme myös allekirjoittamassa hänen työsopimuksensa seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Herrasmiesmäisesti hän kantoi koko kierroksen ajan reppuani sekä maksoi ruokani (kalliissa opiskelijaruokalassa ;P ). Oi näitä ihania Keski-Eurooppalaisia käytöstapoja :D

Ei, se ei ole antenni vaan taidetta :) Kaupungissa järjestetään joka 10. vuosi veistosnäyttely. Seuraava on vuonna 2017.

Mitähän sitten sanoisin kaupungista. Se on ensinnä rakennettu lähes täysin uudelleen sodan jälkeen ja rakennusmateriaalina on käytetty kaunista punaista tiiltä.

Ystäväni asuu myös tiilitalon ylimmässä kerroksessa "alivuokralaisena". (Omistaja itse asuu siis saman talon alakerrassa. Erittäin saksalainen tapa tuntuu olevan.) Tämäkin kaupunki on vehreä ja sitä kehystää hauska pyöräily- ja kävelypromenadi, jonka sisäpuolella autot ovat harvinaisempia. Promenadikierroksen ulkopuolella taas on autojen kehä, jonka ulkopuoli ei ole enää varsinaista keskustaa.

Yliopisto ja kirkot tuntuvat olevan kaupungissa pääosassa. Yliopistorakennuksia on joka puolella ja kirkkoja voi yhdellä silmäyksellä nähdä useita lähes vierekkäin.

Keskustassa taas on samanlaisia pylväiden reunustamia ostoskujia kuin Bernissä ja mieleeni tsekkiläiset pikkukaupungit tuovia julkisivuja.

Keskustasta löytyy myös paljon modernia arkkitehtuuria.

Näin täällä muuten ihan uuden saksalaisen rikossarjan kuvauksia. Sarja sijoittuu ilmeisesti antikvariaatin läheisyyteen. Mielenkiinnolla odotankin nyt, rantautuuko sarja joskus Suomeen :)

Kuvia

Vielä on muutama päivä reissusta kirjoittamatta tänne, mutta loppu lähenee jo. Tekstit ovat kyllä valmiina, mutta sijaitsevat vielä vihossani.

Kuvat aikaisempiin postauksiin on nyt kuitenkin lisätty. Aika työ on ollut niiden valinta monien satojen joukosta, kuvia kun tuli otettua yhteensä yli 1200 :D Mutta nauttikaahan nyt niistä :)

Palaan viimeisiin reissupäiviin kunhan ennätän.

Den Haag

Mitä tämä nyt on, en ole nähnyt yhtä ainoaa tulppaania Hollannissa?! Onneksi sentään pari tuulimyllyä, sellaisia pehmoisia "puukenkiä" ja ihan vaan muutaman kanaalin. Oikeasti en kyllä ymmärrä, miten tämä maa voi olla olemassa eikä ole veden peitossa, mutta kaipa siihenkin jokin järkevä selitys löytyy.

Den Haag on nyt hallussa :) Enpä ole kovin montaa muuta kaupunkia Euroopassa nähnyt, joka antaisi itsestään niin kylmän ja modernin ensivaikutelman kuin Haag. Tulee mieleen oikeastaan ainoastaan Dresden, jossa kävi vähän samoin.

Matka Amsterdamista Haagiin oli kyllä kaunis. Oli niitä tuulimyllyjä, taloja aivan kanaalissa kiinni ja veneitä seilaamassa peltojen keskellä. Itse kaupunki taas näytti olevan ihan jotain muuta. Mutta ensivaikutelma voi pettää niin ihmisten kuin kaupunkienkin suhteen ja näin kävi nyt Haagin kanssa.

Junia Amsterdamin ja Haagin välillä kulkee tiuhaan ja otin niistä reippaan aamukävelyn jälkeen sen ensimmäisen, joka kohdalle osui. En edes huomannut mitään outoa Amsterdamista lähtiessäni. Sen sijaan Haagin keskusta-alue vaikutti todella hiljaiselta. Asia selvisi turisti-infosta: lakko. Lähdin siis urheasti tutustumaan tähänkin kaupunkiin jalkapelillä.

Tunnustan nyt, etten tiedä Alankomaiden historiasta mitään. Olettaisin kuitenkin, että Amsterdam on maan pääkaupunki. No maan kuningatar asustelee jostain syystä kuitenkin kauniissa linnassaan vehreän Haagin keskellä samoin kuin muu kuninkaallinen perhe.

Palatsi

Palatsin sisäpihalla

Kaupungissa sijaitsee myös Euroopan tuomioistuin ja monta muutakin tärkeää rakennusta.

Rauhanpalatsi, ei tuomioistuin...

Lisäksi siellä on oma China Town, kuten oli Amsterdamissakin, ja kaunis katettu ostoskatualue.

Rauhanpalatsin edessä paloi Maailmanrauhan liekki

Ohitin kylmästi kaupungin tarjoamat museot, joista yhdessä olisi voinut ihailla Tyttö ja helmikorvakoru -taideteosta, ja suuntasin kohti rantaa. Haag kun kuitenkin on merenrantakaupunki ja en ollut vielä nähnyt yhtään merta tällä reissulla.

Matka rannalle tuntui loppumattomalta, vaikka kulkikin vehreiden puistojen halki. Ja tokihan se on minun tuuriani, että sinä ainoana päivänä, kun lähden rannalle, siellä on niin kylmää ja tuulista, että ranta on lähes tyhjä. Olin siis pukeutunut matkaan aivan turhan kevyesti. Saatoinpahan nyt kuitenkin seurata surffareita aalloilla, leijanlennättäjiä ja muita, jotka nauttivat tuulen tuomista huvittelumahdollisuuksista. Kyllä siellä meressä muutama turisti kävi kahlailemassa, mutta minulla oli tarpeeksi kylmää muutenkin.

Tosiasiassa en kyllä lähtenyt rannalle uintimielessä (uikkarinikin taitavat kohta olla jo Suomessa pakkasessa) enkä edes aurinkoa ottamaan eli ilma sopi sinänsä minulle ihan hyvin. Olisin oikeastaan voinut istuskella rannalla aaltoja katsellen vaikka kuinka kauan, jos istumamahdollisuudet olisivat olleet hieman paremmat. Ja jos kello ei olisi niin armoton.

Haagin keskustaan suunnatessani lakko oli onneksi loppunut ja saatoin kulkea matkan ratikalla. Jalkani kiittivät :)

Olisin vielä keskustassa halunnut käydä ostamassa itselleni tuoreen karamellivohvelin, joka on paikallinen erikoisuus. Löydettyäni ensin sopivan ravintolan (joka taisi olla aika trendikkään nuorekas ja suosittu, mutta kohtuuhintainen) ja syötyäni, kyseisiä vohveleita myyvä koju oli kuitenkin sulkenut luukkunsa ja ajeli auton perässä minua vastaan. Se kokemus jäi nyt saamatta, joten on tyytyminen vain kaupan ei niin tuoreisiin ja isoihin versioihin. Makoisia ovat nekin, mutta vertailua en voi nyt tehdä :/

Haagissa ei muuten ollut taloissa niitä "muuttokoukkuja" katonharjalla. Tai ainakaan niissä taloissa, joista asiaa huomasin tarkastella, sillä puolella taloa, jossa olin. Mistä tulikin mieleen yksi matemaatikkovitsi, jonka kuulin joskus opiskeluaikoina ja tänään junassa.
"Matemaatikko, fyysikko ja insinööri istuvat junassa vieraalla maalla. He näkevät laitumella viisi mustaa lammasta. Insinööri sanoo: 'Ahaa! Näyttää siltä, että tässä maassa lampaat ovat mustia.' Fyysikko korjaa: 'Ei. Voimme sanoa, että tällä pellolla olevat viisi lammasta ovat mustia.' Matemaatikko puolestaan vielä tarkentaa siihen: 'Voimme todeta, että tässä maassa on ainakin viisi lammasta, joiden toinen puoli on musta.' "
Että näin Haagin talojen "muuttokoukuista" ;D Sen sijaan näin kyllä muuttoauton, jossa oli kiskoilla kulkeva hissi ja se oli juuri siirtämässä tavaraa talon ylimpään kerrokseen.

Illalla olin saanut amerikkalaisten kämppisteni tilalle Espanjassa asuvia kolumbialaisia. He olivat interreilaamassa, kuten minäkin, ja tekemässä jäähyväiskierrosta Euroopassa. Olivat nimittäin muuttamassa takaisin Kolumbiaan  Espanjan huonon työllisyystilanteen vuoksi. Että sellaisia kokemuksia ja tuttavuuksia tänään (ke 29.6.).

Amsterdam

Olipas aika mieltä avartava ja tapahtumarikas päivä täällä liberaalissa Amsterdamissa. (Ti 28.6.)

Aloitin aamun vaihteeksi taas torikierroksella aamupala toiveissani. Halpojen hedelmien lisäksi mukaani tarttui kuitenkin vain uusi huivi eli selvästi huonompi tori aamupalan ostoon kuin Bernissä. Yhtään maistiaistakaan ei ollut tarjolla :/ Matkani varrelle osuneen koulun välitunnilla olleet oppilaat johdattivat minut kuitenkin pian pikkukauppaan, josta sain tuoretta leipää.

Puistoaamiaisen jälkeen oli vuorossa tämän reilin ensimmäinen taidenäyttely. Ihastuin todella van Goghin töihin! Olen ennen tätä nähnyt oikeastaan vain hänen auringonkukka-asetelmansa ja ehkä pari muuta työtä, joista en oikeastaan ole välittänyt. Nyt näkemässäni laajassa kokoelmassa oli kuitenkin aivan ihania ja herkkiä maisematöitä ja maaseudun elämää kuvaavia teoksia. Pari päivää sitten nähty Montmartren kukkula oli töissä aivan toisen näköinen, pelkkää maaseutua, mutta maisema kaupungin yli näkyi niissäkin.

Van Gogh oli muuten 26-vuotias, kun hän päätti ryhtyä taiteilijaksi. Tuolloin hänellä ei itsellään ollut mitään käsitystä, osaako hän piirtää lainkaan. Että näin...

Museossa olisi helposti viettänyt pidemmänkin ajan, mutta olin sopinut lähteväni kämppikseni kanssa kaupunkikierrokselle, joten minun oli kiirehdittävä takaisin ydinkeskustaan, josta kierros lähtisi. Valitettavasti kämppikseni teki oharit, mutta kierros oli silti näkemisen arvoinen.

Opin kolmituntisen opastetun kiertokävelyn aikana muun muassa, että kaupungin talot kärsivät pissaavista englantilaisturisteista ja talojen nurkilla on erilliset pissakourut, jotka palauttavat virtsan pissaajan housuille ja kengille. Muitakin mielenkiintoisuuksia meille kerrottiin, kuten:

- Talot ovat kapeita ja monikerroksisia.

Kaupungin kapein talo.

Niiden yläkerroksiin ei oikein pysty muuttamaan rappuja pitkin. Tästä syystä kaikissa taloissa on ylhäällä vinssi, jonka avulla muuton voi suorittaa ikkunasta. Osa taloista on lisäksi eteenpäin kallellaan, että heiluvat muuttotavarat eivät rikkoisi alimpien kerrosten ikkunoita.
 

- Kannabis on täälläkin laitonta, mutta siitä ei rangaista. Meille jaettiin kierroksella myös opastusvihkonen, miten kannabista käytetään turvallisesti ja mahdollisimman hyvin Amsterdamissa. (Kämppikseni olivat tuskin lukeneet kyseistä vihkosta, mutta aika korkealla olivat käyneet eilen illalla...) Samoin taikasienet ovat laittomia ja niistä rangaistaan, mitä ei tapahtunut ennen vuotta 200*, jolloin 16-vuotias ranskalaistyttö kuoli hallusinaatioidensa johdosta.

Tässä ilmeisesti kaupungin kuuluisin coffee shop, koska siellä kuvattiin Oceans twelve elokuvaa.

- Prostituoidut työskentelevät laillisesti freelancereina ja näemmä myös tiistaisin kello 14 tienoilla. Muutama turhan vähäpukeinen nainen nähty tällekin päivälle. Kuvia en ottanut, eikä olisi edes tullut mieleeni sellaista yrittää. Opas kertoi, että heittävät kuulema virtsaa päälle tai pahoinpitelevät, jos yrität kuvata.

- Punaisten lyhtyjen alueen keskellä on kirkko, jossa aikoinaan saattoi maksaa tekemistään synneistä sopivan sovitusmaksun. Anekauppa kävi kuulema varsin vilkkaana ja maksun saattoi suorittaa myös ennen syntien tekoakin. Kaunista melodiaa soittivat tuon kirkon kellot.

- Amsterdamin korkein kohta on 3 metriä meren pinnan yläpuolella. Normaalisti ollaan 3 metriä meren pinnan alapuolella. Onneksi oma sänkyni on talon ylimmässä kerroksessa, etten ole ensimmäisenä uimassa, jos vesi tulvii kaduille.

- Alankomaalainen juusto ja vohvelit ovat oikein maukkaita.

- Amsterdamissa ei haise, kuten monessa muussa kanaalikaupungissa. Opas kertoi, että kanaalien vesi vaihdetaan joka kolmas päivä uuteen. Valtava operaatio sekin.

Kierros kesti tosiaan kolme tuntia ja punaisten lyhtyjen alueen sekä coffee shopsien lisäksi näin ihania taloja ja valtavan määrän polkupyöriä ja pyöräilijöitä sekä ylitin monta kanaalia. Kaupunki on kaunis, mutta täytyy myöntää, että myös hieman pelottava, vaikka varmasti juurikaan syytä ei ole.

Kierroksen jälkeen istuskelin puistossa pahimmalta paahteelta suojassa jäätelöä syöden ja keräsin voimia jonotusurakkaan päästäkseni katsomaan Anne Frankin taloa. Hävettää myöntää, että olen aloittanut kirjan lukemisen pariinkin kertaan, mutta aina on jäänyt kesken. Saisikohan sen joskus luetuksi..?

Päivällisen jälkeen ajattelin suorittaa hitaan kävelyn hostellille, mutta luonto päätti toisin. Ukkosmyräkästä johtuen tuli tehtyä lähinnä lyhyitä spurtteja katoksen alta toiselle, mutta jalan etenin kuitenkin :)

Illalla kämppikseni lähtivät vaihteeksi yöjalkaan. Jostain syystä minua ei hirveästi pilven poltto heidän kanssaan tällä kertaa kiinnostanut, vaan siirryin aika pian yöpuulle.

Uusi maa listalle

Olipahan päivä! (27.6.) (Varoitus, seuraa tilitystä :D)

Kumman seuraavista valitsisit? (Huom! Ulkolämpötila ehkä noin +30 kieppeillä.)
1. 8 tuntia matkantekoa, 4 vaihtoa, ei lisämaksuja, mutta todennäköisesti ei myöskään ilmastointia junissa.
2. 4 tuntia matkantekoa, 1 vaihto, n. 30€ lisämaksua, todennäköisesti ilmastoidut junat.

Ajattelin vaihteeksi matkustaa kerrankin mukavasti ja nopeasti paikasta toiseen ja nauttia perillä itselleni aivan uudesta kulttuurista ja maasta. Olin katsonut, että aamun junaan pitäisi olla hyvin tilaa, enkä interrailalennusten vuoksi ostanut lippua netistä. Enkä edes ajatellut, että kannattaisi käydä asemalla tekemässä varaus. No, aina oppii uutta.

Tämän tekstin kuvat on otettu Sveitsissä.

Aamu ei mennyt ihan kuten piti. Claire oli hukannut työpaikkansa kulkulupakortin, jonka etsimiseen meni oma aikansa. Onneksi olin kuitenkin varautunut juuri tällaisiin yllättäviin käänteisiin ja herännyt aamulla riittävän aikaisin, ettei vielä tullut paniikkia lähdön suhteen.

Kannoin tavarani jätesäkeissä läheiseen puistoon, jossa pakkauskin oli suoritettu, ja avasin ne vasta siellä, ettei vain mitään ylimääräisiä öttiäisiä kulkeutuisi ystäväni asuntoon. (Tällä kertaa minua kyllä pidettiin outona, sen verran pitkiä katseita sain kadulla.. :D) Lopulta kaikkeen säätämiseen oli kuitenkin mennyt niin paljon aikaa, että olin pahasti jäljessä suunnitellusta aikataulustani.

Bussi majapaikan ja rautatieaseman välillä osoittautui hasardiksi. Se pysähtyi monta pysäkkiä ennen rautatieasemaa ja kuski solpotti jotain ranskaksi. Kahvitauko iski varmaan päälle. Muu väki poistui bussista ja minä lähdin hädissäni kyselemään, mistä oikein on kyse. Kuski selitti, että uusi bussi tulee kohta ja sillä matka jatkuu. Minun pitäisi kuitenkin ostaa uusi lippu uuteen bussiin. Olin kuitenkin illalla myynyt kaikki lippuni Clairelle ja selitin sitä nyt kuljettajalle, joka onneksi selvitti tilanteeni seuraavalle kuljettajalle, eikä lisälippua tarvittukaan.

Välihuomiona tähän muuten totean, että liikenne Pariisissa on ihan hullua. Sveitsissä jalankulkijat ja pyöräilijät eivät noudattaneet juuri lainkaan liikennesääntöjä eikä siellä oikeastaan mitään suojateitä edes ollut, autot vain antoivat tilaa ylittää tietä siitä mistä tahdoin. Siellä pääjehu liikenteessä oli kuitenkin ratikka, jonka jälkeen tulivat kävelijät ja pyöräilijät ja viimeisenä vasta autoilijat.
Pariisissa taas kukaan ei noudata liikennesääntöjä, vaan kaikki puikahtavat omaan suuntaansa, kun sopiva aukko tulee. Kuulema paras keino kuolla on lähteä Pariisin liikenteeseen pyörällä. Minä olin kuitenkin jäädä auton alle kävellessäni suojatiellä vihreiden palaessa minulle ja jouduin antamaan tietä lähes päälleni ajaneelle rekalle, jonka kuljettaja vain huuteli ranskaksi anteeksi ohi ajaessaan.

Niin ja vielä Champs Elyseen liikenneympyrästä. Urbaani legenda on totta: kyseisessä liikenneympyrässä ajavan on väistettävä oikealta tulevaa autoilijaa, joka tulee liikenneympyrään. Kuulema liikenne kuitenkin jollain ilveellä toimii silti jouhevasti.

Nyt siis kuitenkin seurasin kaaosta bussin ikkunasta ja jännitin kelloni kanssa, ehdinkö junaan vai en. Kauniin kaupunkikierroksen kuitenkin sain taas katsella :)

Rautatieasemalla minulla oli puoli tuntia aikaa junan lähtöön. Asemalla erilaisia lippupisteitä oli noin 10. Seisoin kolmessa eri jonossa jonottamassa ja kyselemässä kanssajonottajilta, olenko oikeassa paikassa, ennen kuin löysin sen neljännen, oikean jonon. Ja jonotettavaa riitti. Viimein 10 minuuttia ennen junan lähtöä pääsin luukulle kyselemään lippua.

Selvisi, että kaikki aamun junat ovat täynnä (junia lähti noin puolen tunnin välein). Sain lipun klo 13.01 lähtevään junaan. Kello oli siinä vaiheessa vähän yli kymmenen ja olin lähtenyt Clairen luota jo noin kahdeksan aikaan kohti rautatieasemaa. Tämän uuden aikataulun mukaisesti olisin Amsterdamissa kuuden aikaan illalla, kun itse olin laskeskellut illalla saapuvani perille noin kahdelta. No, oma moka, mitäs en varannut lippua etukäteen :/ Nyt vain odottelua...

Juna Pariisista lähti puoli tuntia myöhässä ja vain muutaman kilometrin jälkeen pysähdyimme. Jotain ongelmia moottorin kanssa, tai oli kuulevinani myös sanan suprajohtavuus jossain kohtaa... Emme voineet matkustaa täydellä nopeudella vaan ihan normijunan vauhtia. Saapuisimme Brysseliin noin kaksi tuntia myöhässä aikataulusta. Siinä vaiheessa alkoi hieman harmittaa ekstramaksun maksaminen nopeasta junasta. Onneksi junassa oli kuitenkin ilmastointi ja loppumatkasta meille myös tarjoiltiin ilmaisia juomia.

Brysselissä onneksi jatkoyhteys löytyi helposti, tosin sekin oli myöhässä. Ilmeisesti alkuperäistä myöhäisemmästä lähtöajasta johtuen jouduimme vaihteeksi taas pysähtelemään vähän väliä päästämään muita junia ohitsemme, kuten jouduimme Thalys-junan kanssakin, ja lopulta saavuimme perille Amsterdamiin noin tunnin aikataulusta myöhässä.

Alunperin olin siis suunnitellut saapuvani perille ennen kahta iltapäivällä. Lippuvaraukseni mukaan olisin ollut perillä noin kuudelta ja lopulta saavuin perille hostellille noin yhdeksän tienoilla illalla totaalien uupuneena matkustamisesta.

Aluksi tilanne harmitti aikalailla, mutta eipä minulla oikeasti mikään kiire mihinkään ollut. Ja mitä kaikkea olisi sillä toisella reitillä tapahtunut? Nyt ainakin oli molemmissa junissa erittäin tehokkaasti toimiva ilmastointi. Ilman sitä olisin ehkä jäänyt sille tielleni.

Nyt siis uusi maa käytyjen maiden listalle: Alankomaat. Ja ehkäpä sen Belgiankin voi listalle laittaa. Olenhan siellä monta tuntia junassa istunut ja junaa vaihtanut.

Loppuun vielä ihana ehdotus tekstiviestin tuloääneksi, jonka kuulin junassa. "Excuse me boss. You have a new text message." :D

Normandia

Sunnuntaina (26.6.) lähdimme rannikon suuntaan Normandiaan. Caen on paikkakunta, jonka lähettyvillä suoritettiin aikoinaan Normandian maihinnousu ja koska aihe nyt noin yleensä ottaen on kiinnostava, halusin päästä paikanpäälle katsomaan, mistä on kyse.

Olisin oikeastaan toivonut näkeväni tuon kyseisen rannan, mutta koska ensinnä matkoihin meni useampi tunti suuntaansa ja toisekseen halusimme käydä aiheeseen liittyvässä museossa, ei aikaa enää yhtäkkiä ollutkaan muuhun.

Museo oli todella laaja ja perinpohjainen. Kaikki tekstit löytyivät monella kielellä, mikä ei suinkaan ole yleistä. Ja mikä parasta, museossa oli hyvä ilmastointi :) Paikalla oli paljon ulkomaalaisia, amerikkalaisia ja kanadalaisia nyt ainakin, ja yksi finski. Meitäkin luultiin Pohjois-Amerikasta tulleiksi ja kyseltiin, millä rannalla isoisä taisteli.

Paluumatka meni jälleen aivan liian lämpimässä junassa. Onneksi kuitenkin ihan penkeillä istuen, sillä juna oli taas aivan täynnä. Täällä muuten on selvästi tapana (4 junamatkan perusteella päätellen), että kaukojunat kulkevat ensin noin tunnin suuntaansa pysähtelemättä matkan varrelle osuviin kyliin. Tunnin jälkeen pysähdyksiä sitten alkaa olla tiuhaan. Ehkä lähijunat huolehtivat sen ensimmäisen tunnin varrella asuvien matkoista...

Illan macaron, caramel, oli koko viisikon paras ja oikein sopiva lopettamaan tämänkertaisen Ranskan visiittini.

Loiren laaksossa

Lauantaina (26.6.) junailimme itsemme Loiren alueelle Blois nimiseen kaupunkiin.

Joku muukin oli ajatellut suunnata samalle alueelle ja kun me hituroimme rautatieaseman todella matelevasti kulkevassa lippujonossa kysyäksemme, tarvitaanko junaan varausta (ei tarvittu), olivat kaikki paikat jo menneet. Parin tunnin junamatkasta tuli siis ihanaa nuokkumista junan käytävillä. Tosin aika monen muun matkustajan kanssa.

Noitten varausten ja lippujen kanssa saa kyllä Ranskassa olla aika varuillaan. Tälläkin matkalla junasta poistettiin matkustajia, jotka olivat kyllä maksaneet lippunsa ja varauksensa kyseiseen junaan, mutta unohtaneet leimata lipun rautatieasemalla. Samoin kävi kahdelle matkustajalle, jotka olivat ostaneet lippunsa netistä.

Blois'ssa katsastimme ensin pikaisesti paikallisen linnan ulkopuolelta sekä kiersimme lauantaitorin, josta ostin itselleni hatun kuumaa ja aurinkoista päivää ajatellen. Sen jälkeen lähdimme metsästämään pyörävuokraamoa. Kyllä, minusta on tullut täällä pyöräilijä :)

Seurasimme pyörillä ensin hetken matkaa Loiren rantaa ja sen jälkeen erittäin selkeästi merkittyä pyöräreittiä pienten ja vähän isompienkin kylien halki, peltojen ja metsien keskellä päätyen lopulta Chambordin linnalle. Erilaisia pyöräreittejä on täällä paljon tarjolla ja monet turistit kiertävätkin kaikki alueen linnat pyöräillen aina seuraavalle, linna päivässä -menetelmällä. Tämän lyhyen kokemuksen perusteella voin kyllä suositella sitä kokeilemaan. Maasto on aika tasaista ja reitti todellakin erinomaisesti merkitty.

Aika hiekkaiselta ja kuivalta vaikutti maapohja ohi ajamissamme kylissä. Talot olivat pelkistettyjä ja yleensä valkoisia tai hiekan värisiä ulkopuolelta. Pelloilla taas kasvoi ainakin auringonkukkia, ohraa ja viiniä, mutta myös paljon sellaista, jota en tunnistanut.

Melko yksin saimme polkea. En muista, että kukaan olisi meitä ohittanut, vaikka ainakin minä olin ihan turistiajelulla ja -vauhdilla liikkeellä. Eikä meitä vastaankaan montaa pyöräilijää tullut. Voisin kuitenkin veikata, että heinä- elokuussa vapaata ajotilaa saa etsiä.

Linna oli oikein komea luomus luonnon keskellä. Sen puisto toimii edelleen esim. Sarkozyn ja nänen vieraidensa metsästysmaina, mutta me tavalliset pulliaiset saamme kuitenkin vierailla alueella.

Linnan sisätiloista löytyi sisustus- ja taidetyyliä jos jonkinlaista versaillestyylisistä makuuhuoneista aina nykytaiteeseen asti. Lisäksi sen keskiosassa oli ilmeisesti Leonardo da Vincin suunnittelemat "nähdä, näkyä, mutta ei tavata" -portaat eli "kaksiraiteiset" kierreportaat, joissa saattoi kyllä nähdä sen toisia rappusia kiipeävän kaverin, mutta ei koskaan törmätä häneen.

Takaisin Blois´n pyöräileminen tuntui melkein ylivoimaiselta suoritukselta varsinkin, kun lähdimme sille aivan liian myöhään ajatellen junan lähtöaikaa ja pyörävuokraamon kiinnimenoa. Siitä muodostui kuitenkin varsin hauska urheilusuoritus ja jälkeenpäin hyvä mieli :) Tulimme takaisin noin 20 minuuttia nopeammin kuin mitä mennessä kulutimme aikaa, mikä tuollaisella noin 18 kilometrin matkalla on mielestäni aika hyvin...

Takaisin tullessa junassa oli kyllä hyvin tilaa, mutta ei lainkaan ilmastointia. Lämpötila kuitenkin huitelee jossain +30 tienoilla eli ei vallan kivuton tämäkään matka ollut. Mutta siitäkin selvittiin :)

Illan macaronit olivat vanilja ja vadelma. Vaniljan sijoittaisin suklaan jälkeen toiseksi parhaaksi maistamistani. Sen välissä oli ihana, raikas kreemi. Sen sijaan vadelmasta en nyt välittänyt ja se taistelee viimeisestä sijasta minttu-timjamin kanssa. Välissä ollut hillo ei nyt iskenyt ;)

Hankintoja

Jos koko ludeongelmasta haluaa jotain positiivista löytää tällä matkalla, on se torstaina Pariisissa alkaneet alennusmyynnit ja mahdollisuus ostaa aivan uusi vaatekerta :) Perjantai (24.6.) oli siis lähes kokonaan pyhitetty ostoksille. Vaan oi miksi sitä ostaa sitten ihan samanlaisia vaatteita kuin ostaisi Suomestakin, vaikka tarjolla olisi vaikka mitä muotiluomuksia!? No ehkä näitä tulee oikeasti käytettyä sitten Suomessakin eivätkä ole vain reissuvaatteita.

Yhtä asiaa kuitenkin harmittelin. Jalkani näyttävät edelleen niin kauheilta paukamineen, että yhtä ainoaa mekkoa en oikein voinut ostaa, vaikka tarjolla oli hyllykaupalla kaikenlaisia ihanuuksia :( Kasseissa kun on vain rajallisesti tilaa, niin ei viitsi turhaan ostaa itselleen kantamista käsiin, jos ei kerran voi käyttää. Ehkä hankin Saksasta sitten jotain kivaa ennen kuin lennän Suomeen :)

Ihan pelkkää ostostelua päivä ei sentään ollut. Ystäväni työskentelee nimittäin tällä hetkellä Ranskan kansalliskokouksen tiloissa toimivassa TV-yhtiössä ja oli hankkinut minulle kutsun tutustumaan tiloihin.

Claire on itse opiskellut muun muassa politiikkaa ja pystyi siten kertomaan erittäin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia ranskalaisesta poliittisesta järjestelmästä, joka tuntuu eroavan melkolailla suomalaisesta. "Kansanedustajia" on lähemmäs 600, mikä on ilmeisesti eniten koko Euroopassa. Lisäksi maassa toimii erillinen senaatti, jonka kokoonpanoon tavallinen kansa ei pääse puuttumaan. Kansalliskokous ja senaatti muodostavat parlamentin ja ne osallistuvat siis molemmat lakien laatimiseen omalla tavallaan.

Varsin mutkikkaalta kuulosti tuo järjestelmä, mutta rakennus itsessään oli mutkattoman upea. Sen hienointa huonetta, kirjastoa, ei valitettavasti saanut kuvata, mutta kyllä muutkin huoneet ihan näyttäviä olivat :)

Ranskan kansalliskokouksen istuntoihin kuuluvat kuulema olennaisena osana buuaukset, kannustushuudot ja pöydässä olevan säilytyslokeron kannen hakkaaminen.

Siitä sitten ääntä aiheuttamaan :)

Kaikki nämä toimet kirjataan ylös virallisiin pöytäkirjoihin, joihin kirjastossa pääsi tutustumaan. Eräs kansanedustaja tms. teki muuten kirjastossa matematiikan tehtäviä. Paperilla oli ympyrä, sille pari tangenttia ja halkaisija. En oikein kehdannut hiljaisessa salissa käydä kysymässä, mistä oikein on kyse ja voisinko auttaa, mutta varmasti jotain tärkeää se oli ;)

Toisena "kulttuurikohteena" tai ainakin paikkana, jonka halusin nähdä ulkoa päin, oli Arabialainen museo. Olin jostain lukenut, että kyseisen rakennuksen seinä on erikoinen ja halusin nähdä, millainen se oikein on. Kyseessä oli silmän pupillin lailla laajenevista ja supistuvista osasista, joista seinä oli rakennettu. Varsin mielenkiintoinen tapaus ja aika erilainen kuin mitä olin oikeastaan odottanut.

Ranskalaiseen päivälliseen kuuluu olennaisena osana tietysti jälkiruoka ja tällä kertaa kävimme ostamassa kuulema kaupungin parhaita ja kuuluisimpia macaroneja Laduree nimisestä konditoriasta. Jono kierteli ensin kaupan sisällä ja ulottui vielä ulos astikin, mikä kertonee paikan ja sen macaronien suosiosta, paljoa muuta kun siellä ei edes myyty. Erilaisia makuja oli tarjolla runsaasti ja minä päätin nyt kokeilla viittä erilaista. Suklaa oli erinomainen, kuten odottaa sopii. Minttu-timjami taas aika erikoinen, tosin ei huono sekään. Huomenna testaan pari uutta makua :)

Pariisi

Lähdin Baselista ennen kukonlaulua Pariisiin Nancyssä ja Bar-le-Ducissa junaa vaihtaen. Sen siitä saa, kun ei halua maksaa ekstraa nopeista yhteyksistä, niin sitten istutaan puoli päivää junassa ja nähdään puoli Ranskaa vilistävän ikkunan ohi. Tai itse asiassa ei edes sitä jälkimmäistä, kun nukuin oikeastaan koko matkan.

Mutta pariisiin kuitenkin pääsin ehjänä sopivasti lounasaikaan, vaikka se lounas jäi kyllä kokonaan nyt syömättä. Täällä kun tuntuu olevan niin kovin tarkat nuo ruoka-ajat ja kun alkkusäädöissä meni liikaa aikaa, niin lounasaika pääsi menemään ohi ja oli odotettava seuraavaa mahdollista ruokailuhetkeä, eli teehetkeä, jolloin saa syödä tietysti vain makeaa.

Alkusäädöt tarkoittavat nyt ensinnä tavaroiden jakoa ötökällisiin "tarpeettomiin" (vaatteet) ja toivon mukaan ötökättömiin "tarpeellisiin" (rahat ym.) tavaroihin. Ötökättömät sijoitin pieniin minigrippussien näköisiin pusseihin ja siirsin uuteen reppuuni. Ötökällisistä kävin taas kiikuttamassa suuren osan postiin ja äidille lahjaksi :)

Kummallista, miten oikeastaan kukaan ei ollut millään tavalla kiinnostunut, mitä puuhaan, vaikka levitin lähes koko omaisuuteni puiston nurmelle. Sitä se suurkaupunki teettä, kaikenlaista hullua löytyy tekemään mitä vaan, eli ei tällaisesta hullusta kannata välittää :D Postissakin täti totesi vain, että aika monet opiskelijat tekevät tätä, ettei heidän tarvitse maksaa ekstralaukkua lentokoneessa...

Rinkka ja päällä olevat vaatteet vielä tiiviisti muovipussiin ja teipillä tiukasti kiinni ja olin valmis kohtaamaan kaupungin. Alasti ei onneksi tarvinnut sentään seikkailla, vaan sain lainavaatteet kaupungissa asuvalta ystävältäni, jonka luona nyt asustelen, ja hänen äidiltään.

Oli aika ihanaa nähdä taa Eiffel-torni ja uudestaan kaupunki, joka oli monta vuotta haaveideni matkakohde. Edellisellä kerralla kiersin lähes kaikki "pakolliset" turistikohteet, mutta onneksi muutama oli jäänyt tällekin kerralle. Lähdimme siis katsastamaan Montmartren kukkulan ja Sacre Coeurin kirkon, jotka olivat yllättäen täynnä turisteja ;)

Kukkulalla oli mukava syödä crepsiä Nutellan kanssa, ihmetellä edessä aukeavaa maisemaa ja yrittää kartan kanssa bongata nähtävyyksiä sieltä. Ihan kaikki kohteet eivät kyllä selvinneet, mitä olivat.

Amelien kuvauspaikkoja olisi ollut myös kiva löytää, mutta niiden sijainnista meillä ei ollut haisuakaan. Sen sijaan ystäväni osasi kertoa joitakin Woody Allenin elokuvien kuvauspaikkoja.

Ihana olla täällä :)