Euroopan junakartta

Hei pitkästä aikaa. Olen huomannut, että blogiini on saapunut talven aikana jonkin verran väkeä hakusanalla Euroopan junakartta. Laitan tähän nyt kartan omista junailuistani viime kesänä sekä linkkejä junakarttoihin, joita olen itse hyödyntänyt, jos niistä olisi jollekulle apua.

Eli tässä siis viime kesän reilailureittini junalla, noin suurinpiirtein. Kuvan lähde

Muita karttoja:

VR:n sivuilta löytyy tietenkin Interrail-kartta, joka ei juurikaan eroa tuosta yllä olevasta Eurail-kartasta.

Jos olet erityisesti suuntaamassa Sveitsiin, kannattaa tutustua Sveitsin junakarttaan, sillä kumpikaan edellä mainituista kartoista ei anna kuin ylimalkaisen käsityksen siitä, millainen junaverkosto Sveitsissä on. Jouduin yllä olevaan karttaankin piirtelemään osan reiteistä vapaalla kädellä "keskelle ei mitään", kun niitä reittejä joita käytin, ei karttaan oltu merkitty.

Edit:
Lisään myös junailukartan edellisestä reilistäni, vuodelta 2007. Punaisella merkityistä kaupungeista osaan sanoakin jotain  eli niissä vietin päivän tai useamman.

Reili 2007. Kuvan lähde sama kuin edellisessä kuvassa.

Saksaan matkaaville löysin Saksan rautateiden reittikarttoja, joita en tosin ole itse hyödyntänyt. Osa kartoista on osavaltiokohtaisia ja kaikki tekstit ovat tietenkin saksaksi. Ainakin joihinkin osavaltioihin on mahdollista ostaa halpa osavaltiokohtainen junalippu, jos joku haluaa tutustua hieman pienempään alueeseen kohtuuhinnalla. Saadakseen lisätietoa näistä mahdollisuuksista täytyy kuitenkin osata paikallista kieltä ja surfata sivuilla hieman.

Toivottavasti näistä olisi apua teille muille junailijoille :) Kysykää ihmeessä, jos kysyttävää on.

Takaisin Suomeen

Maanantai 4.7. oli matkustuspäivä. Olin säästänyt kämppisteni iloksi pakkaamisen aamun tunteihin ja herännyt sitä varten törkeän aikaisin ehtiäkseni iltapäivän lennolle. Onneksi myös kaksi kämppistäni pakkaili samaan aikaan eli yksin minua on turha syyttää kaikesta melusta.. ;)

Tällä kertaa olin hyvissä ajoin liikkeellä rautatieasemalla ja vaihtojen välillä oli runsaasti aikaa. Silti jännitin oikeastaan koko matkan viimeiseen bussiyhteyteen asti, ovatko kaikki vaihtoyhteydet ajallaan perillä ja ehdinkö ajoissa lentokentälle. Lentoja kun ei mene ihan yhtä tiuhaan kuin junayhteyksiä...

Bussiin istuessani olin niin uupunut kaikesta reissaamisesta, että olisin varmaan itkenyt, jos ympärillä ei olisi ollut niin paljoa ihmisiä. 15 minuutin tirsat tekivät kuitenkin ihmeitä ja jaksoin taas hymyillä.

Hymyjen aiheuttaja oli tällä kertaa vierustoverini, Frankfurtissa asuva italialaismies, joka oli matkalla synnyinseuduilleen Sardiniaan. Minulla ja tällä 73-vuotiaalla entisellä opettajalla ei ollut yhteistä kieltä, mutta tiedän silti nyt aivan valtavasti hänen elämästään: vanhemmista, sisaruksista, vaimosta ja vaimon keväisestä kuolemasta, lapsesta ja tämän perheestä, harrastuksista jne. Kuulin olevani enkeli ja hyvä ihminen ja ties mitä muuta :D

Antoni (ystäville tietenkin Toni) olisi kustantanut minulle lennot Sardiniaan sekä tarjonnut ruuat ja majoitukset sisarensa merenrantatalossa. En nyt tarttunut tällä kertaa tarjoukseen, mutta hän antoi minulle osoitteensa sekä Sardiniaan että Saksaan, jos päätän vaikka ensi kesänä vierailla :D

Lento oli Ryanair-laatua; ei mitään ekstraa, mutta ajoissa perillä. Olin huojentunut, että tekemäni check-in oli selvästikin onnistunut, vaikka sitä hieman etukäteen epäilin.

Äiti ja isä olivat minua vastassa kentällä ja heidän luokseen päästyäni aloitin tavaroiden pakastusurakan. Huomenna on vuorossa saunotusurakka ja lopuksi vielä pyykkäystä. Toivotaan, että näillä menetelmillä kaikki mahdolliset salamatkustajaluteet saadaan pois päiviltä.

Tämä blogi loppuu nyt tähän. Itselleni jäi reissusta epäonnisista tilanteista huolimatta oikein hyvä mieli ja paljon hienoja muistoja.
Kiitos lukijoilleni ja erityisesti niille, jotka uskalsivat kommentinkin jättää! :)

Bonn

Beethoven

Vikaa päivää viedään (su 3.7.). Huomenna on lento takaisin Suomeen.

Lähdin aamulla Bonniin, tuohon Länsi-Saksan pääkaupunkiin. Olen vieraillut kaupungissa kolmisen vuotta sitten, kuten Kölnissäkin, joten voin kertoa, että siellä on turistinähtävyyksistä ainakin Beethovenin syntymäkoti sekä entisiä parlamenttirakennuksia. Niissä vierailin silloin edellisellä kerralla, joten tällä kertaa ohjelmassa oli muuta.

Tänään päivä oli pyhitetty pääosin kavereiden tapaamiselle. Katja, jonka kanssa jaoin asunnon vaihtovuonnani Prahassa, asuu Bonnissa ja toinen vaihtarikaverini Thomas tuli entiseen opiskelukaupunkiinsa minua tapaamaan. Vietimmekin päivän pääosin istuen kahviloissa, ravintoloissa ja puistonpenkeillä kuulumisia vaihtaen. Minulle, jo aika väsyneelle matkalaiselle, tällainen rauhallinen oleilupäivä sopi mainiosti :)

No, pitihän sitä nyt vähän kulttuuria tällekin päivälle annostella.. Kävimme tutustumassa Saksan lähihistorian museoon, joka lähti vaihteeksi liikkeelle vasta sodanjälkeisistä ajoista, 50-luvulta. Oli hauskaa huomata, kuinka paljon yhteista kulttuurihistoriaa meillä on saksalaisten kanssa, TV-ohjelmia, musiikkia jne. Nukkumatin laulu oli muuten yllättäen eri Saksassa ja Suomessa, kun niitä siellä kovaan ääneen veisasimme :) Sisäänpääsy museoon oli ilmainen, joten sinne vaan kaikki mielenkiintoista museota tutkimaan.

Illalla kävimme vielä kuuntelemassa jazzia. Taisi muuten olla ensimmäinen konsertti tällä reissulla. Yllättävää! Katja oli kutsunut mukaan omia paikallisia ystäviään ja seuraan liittyi lisää heidän ystäviään. Pian meitä oli koolla hauska sekalainen seurakunta, joka puhui vaihtelevasti englantia, saksaa, ranskaa ja suomea. Ja musiikista pidin kovasti.

Hauska viimeinen päivä ja ilta! Nyt pakkaamaan.

... ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon...

Tuntuu kuuluvan asiaan, että matkan loppua kohden tapahtuu väsähtäminen. Edellisellä reilireissulla totesin viimeisten päivien koittaessa, että kuukausi on liian pitkä aika reissata yhteen menoon. Ja mitä olin oppinut tuosta? En sitten yhtään mitään. Onkin ehkä luonnollista, että tulee niitä huonoja päiviä, jolloin oikein mikään ei tunnu kivalta. Tänään oli sellainen päivä.

Lähdin Münsteristä aamulla ensimmäisenä metsästämään internetkahvilaa. Olin illalla huomannut, etten ollutkaan kirjoittanut ylös ohjeita seuraavan hostellin löytämiseksi. Valitettavasti hostellin ehkä vuodelta -90 oleva tietokone oli rikki, joten nettiin sillä ei ollut asiaa, vaan oli löydettävä kaupungista jokin muu paikka, jossa internettiin pääsisi.

Kahvilassa sohelsin reittiohjeiden lisäksi pikaisesti myös lentoni check-inin. Todennäköisesti sohlasin sen jotenkin pieleen, koska myöhemmin päivällä tuli sähköpostiini muistutus sen tekemisestä. Toivottavasti ottavat kuitenkin lennolle mukaan...

Junassa ei vaihteeksi ollut taas yhtään vapaata paikkaa, joten vietin matkan käytävämajoituksessa monen muun kanssa tälläkin kertaa. Puheisiin päädyin Moskovasta Münsteriin 6-vuotiaana muuttaneen tytön kanssa, jolla oli edellisenä päivänä ollut lukion valmistujaiset ja hän oli nyt matkalla Ranskaan parin viikon kielikurssille. Matka siis onneksi sujui rattoisasti rupatellen.

Kölnissä vastassa oli täysi kaaos asemalla. Luulin, että kyse olisi ollut lukion valmistujaisia juhlineista nuorista, mutta hostellin respa tyrmäsi tämän ajatuksen. Hän kertoi, että kaupungissa on tänä viikonloppuna sekä reggae-festivaalit että gay pride ja siksi on paljon väkeä. Myöhemmin illalla selvisi, että aseman täysi kaaos johtui kuitenkin Bonnin lähellä järjestettävästä ilmaisesta Rhein-festivaalista, jonne väki oli matkalla. Juniin ei siis mitenkään mahtunut sisään (ei olisi mahtunut ilman rinkkaa ja reppuakaan). Väki oli niin tolkuttomassa humalassa, että niiden puolesta sai ihan pelätä, etteivät horjahda junan alle.

Illalla irlantilainen kämppikseni ihmetteli eikö moinen julkijuopottelu ole täällä kiellettyä, kuten se on kuulema Irlannissa. Hän oli sullonut itsensä yhteen junaan mukaan, koska halusi päästä Haribon tehdaskierrokselle, mutta kertoi matkan olleen täysi fiasko. Hän oli ollut kaljalla kuorrutettu päästyään perille (tunnin myöhässä), joutunut käyttämään väkivaltaa päästäkseen junasta pihalle ja kaiken huipuksi tehdas oli mennyt juuri kiinni, kun hän oli päässyt perille. Jotenkin omassa surkeassa mielentilassani illalla oli mukava kuulla toisenkin surkeudesta :D

Se kaikkein ikävin asia päivässäni oli kuitenkin se, etten saanut koko päivänä kiinni kaveriani, jonka luona minun piti alunperin majoittua ja jonka kanssa oli tarkoitus viettää oikeastaan koko viikonloppu. Olen laittanut hänelle useita tekstiviestejä päivän aikana, soittanut tasaisin väliajoin ja jättänyt viestin vastaajaan. Vietin iltapäivän kaupungin kaduilla internetkahvilaa etsien (Ei todellakaan ihan helppo homma!) (Osaisitko muuten kertoa, missä sijaitsee oman kaupunkisi internetkahvila? Vai onko sellaista edes olemassa?), kun ajattelin hänen lähettäneen minulle sähköpostia, jos puhelimessa on vikaa. Mutta ei kerrassaan mitään. Olen aika huolissani, mitä hänelle oikein on tapahtunut.

Ystäväni mystisestä katoamisesta johtuen koko päivä oli aika synkkä enkä oikein osannut tehdä mitään järkevää. Kaupunki itsessään oli minulle myös entuudestaan tuttu, koska tapasin täällä kolme vuotta sitten nämä samaiset kaverini kuin tälläkin reissulla. Niinpä päädyin vain seilaamaan kaupungin katuja ristiin rastiin sekä istuskelemaan joen rannalla.

Kuten mainitsin, kaupungissa oli samaan aikaan kaksi festivaalia meneillään. Reggaeihmisiä ei ihan hirveästi katukuvassa näkynyt, mutta rautatieasemalla rastapäivä oli paljon liikkeellä. Gay pride taas oli levittäytynyt kaupungin vanhan keskustan alueelle niin laajalti, että siltä ei voinut välttyä. Hauskaa näytti kaikilla olevan niin kaupungilla kuin illalla hostellillakin.

Köln on varmasti hauskempi kaupunki kuin mitä pystyn teille nyt siitä kertomaan. Tuomiokirkko on ainakin hulppea ilmestys ja vierailun arvoinen.

Ai niin. Vielä pakko mainita, kun tuli mieleen.. Kölnin sinfoniaorkesterille on rakennettu upea konsertti- ja harjoittelusali aivan tuomiokirkon viereen. Vaan eipä ole sen suunnittelija tainnut ajatella asiaa aivan loppuun asti. Salin katto on nimittäin maan tasalla ja sen päällä on kiva aukio, josta näkyy joelle. Harjoitusten ja konserttien aikana aukion reunoja on kuitenkin pakko vahtia 10 miehen voimin, että kukaan ei astu sille. Äänet kun kuuluvat saliin ja häiritsevät soittamista ja kuuntelua. Fiksua suunnittelua...

Takana tuomiokirkko ja vasemmalla konserttitalon aula. Etualalla taas on aukio, jonka alla on konserttisali. Ei kävele ihmisiä aukiolla ei ;)